Amerikan Yhdysvalloista kajahtaa öriöriä, kun Code Orange julkaisee kolmannen kokopitkänsä. Hardcorea mäiskivä ryhmä tarjoaa tuiki tavallista mättöä ilman sen kummempia ihmeellisyyksiä.
Nimikkobiisi täräyttää heti luulot pois ja antaa suunnan levylle: nyt mennään raskaasti ja kovaa. Mitäänsanomattomien rallatusten joukosta on vaikea löytää sitä kuuluisaa kultahippua, mutta neloskappale Bleeding in the Blur on hauska yritys tehdä Marilyn Mansonin kaltaista kauhurockia – varsinkin bassolla lätkytelty välisoitto on groovaava. Loppua kohden korvien puutuminen jatkuu, ja yksinkertaiset imurikitarat ja tylsä karjunta saavat aikaa syvän huokauksen.
Outrobiisi Dream2 on melodisen riipivä lopetus, jonka kaltaista äänimaalailua olisi kaivannut levylle enemmänkin. Lopetus ei levyä pelasta, sillä albumin sisältö jää varsin tyhjäksi ja persoonattomaksi.
Forever on hyvä levy repimään lopullisesti korvasi irti ja tuhoamaan aivosolusi. Ehkä tämä onkin sen tarkoitus.