Kun kaikki menut on jo kertaalleen kokattu, santsikierroksella kiinnostuksen määrittelee, kuinka mielellään kokki hellalle jäähtynyttä keittoa lämmittää. Ruotsalaissuomalainen Obnoxious Youth ainakin suhtautuu lajiinsa rakkaudella. Mutta soppa maistuu kyllä tutulta.
Muutama vuosi sitten tällainen hardcoren ja NWoBHM:n välisessä aallokossa ajelehtinut räime oli kotvasen melkein trendikästä. Mutta niin vain Death with a Daggerin ja kumppanien levyt makaavat hyllyssä tiheän pölykerroksen peitossa. Ja kun ei olla leimallisesti punkkia eikä metallia, Obnoxious Youthkin jää väkisin limboon odottelemaan, että mitä mieltä tästä pitäisi oikein olla.
Tempo laukkaa kuin ratsu reima, riffit rupsuttavat käppäisesti, rumpusoundit tumisevat sääntöjen mukaisen tuhnusti ja niin edelleen. Kaikesta oikeaoppisuudesta huolimatta meuhkaaminen ei tule iholle eikä mene sen alle. Levyn vahvimmaksi motivaatioksi tuntuu siis jäävän muotoseikkojen noudattaminen.
Kitarasoolot kumoavat hardcoren suoraviivaisuuden ja tarkoituksellisen ohuet soundit musiikin aggressiivisuuden. Solisti Affe Piranista lähtee kyllä möykkää, ja ilokseenhan mini-lp:n kuusi kappaletta pyöräyttää. Mutta äkkiä ne myös unohtaa.