Muun muassa It Bitesista ja Arenasta tuttu John Mitchell julkaisee toisen täyspitkän Lonely Robotin nimissä. Kyseessä on kirjaimellisesti sooloprojekti, sillä mies on soittanut lähes kaikki levyn soittimet itse. Ainoastaan rummut on delegoitu Frost*-collega Craig Blundellille.
The Big Dream sisältää, kuten edeltäjänsäkin, modernia ja huippuunsa hiottua progressiivista rockia, jonka pääosaa näyttelevät melodiat. Mitchell on monipuolinen muusikko, jolta löytyy taitoa tehdä niin raskaasti rokkaavia menopaloja kuin ilmavia popteoksiakin.
Itselleni levyn parasta antia edustavat Blundellin hienon komppityöskentelyn ja avarien kosketinmattojen varassa leijuva False Lights, eteerisenkaunis In Floral Green sekä kahdeksanminuuttinen instrumentaalinimikappale, joka toimii mukavana yhteenvetona levyn yleisestä tunnelmasta.
Lonely Robotin musiikki ei ole mitenkään rajoja rikkovaa tai mullistavaa, mutta se on hyvää. Se on hyvin ja hyvällä maulla tehtyä tavaraa, jonka äärellä on helppo viihtyä. Mitchellillä on ollut selkeä visio, ja se kuuluu lopputuloksesta. The Big Dream on nimenomaan vahva kokonaisuus, kaikki palaset ovat oikeilla paikoillaan. Levy on helppoa mutta myös kestävää kuunneltavaa.