Tii Nakujalka
Tii Nakujalka
Joteskii groteskii / Johnny Park Avenue / Persnetto / Piiri / Likainen avaruus
Kassun ja splittiseiskan kautta 12”-vinyylijulkaisuun päätyneen Tii Nakujalan musiikkityyli on haastava. Pohjimmiltaan se on punkin ja hardcoren seosta, johon on sotkettu runsaasti sekä äkkiväärempää venkoilua että taiteellisempaa lähestymistapaa. Jonkinlaisia yhtymäkohtia 90-luvun alun CMX:ään on havaittavissa, vaikkei Tii-trio yhtä mystinen ja sofistikoituneen runopoikamainen olekaan. Myös edesmenneen Abduktion kaikuja on kuultavissa.
Vaikka älpeen sisältämän musiikin (teko)taiteellisuus saattaa silittää jo lähtökohtaisesti vastakarvaan, varsinainen ongelma piilee siinä, että koko palettia ei ole osattu tai haluttu viedä ja kehittää tarpeeksi pitkälle. Osaltaan tähän ovat syypäänä hieman turhankin vaatimattomat äänitysteknilliset lähtökohdat, mutta tätäkin enemmän kaipaamaan jää suurempia sävellyksellisiä mutkia ja ääripäitä.
Julkaisu jättää ristiriitaisen tunteen, muttei varmaankaan aivan sillä tavalla kuin orkesteri on tarkoittanut. Helpoimmillaan ja kepeimmillään, kuten Välittäminen ja huolenpito- tai Talo-kappaleissa, lopputulos miellyttää, muutoin jälkeä vaivaa vahva yliyrittämisen ja korkealle tähtäämisen tunne, joka tiputtaa riman toistuvasti selvästi alas.