Semisuperyhtye ei lähde kunnon liitoon – arviossa Giraffe Tongue Orchestra

Arvio julkaistu Infernossa 9/2016.

19.01.2017
Giraffe Tongue Orchestra
Broken Lines
Party Smasher

Kuten eräskin tätä (semi)superyhtyettä läheltä liippaava Greg Puciato sanoi: ”Olemme muusikoita, emme putkimiehiä. Mitä muuta tekisimme?” Eli tekijämiesten projektia pukkaa, ja homma etenee ihmeen samalla miehistösapluunalla kuin erinomaisen Killer Be Killedin äärellä. Äijiä löytyy Dillinger Escape Planistä (Ben Weinman), Mastodonista (Brent Hinds) ja Mars Voltasta (Thomas Pridgen, parilla biisillä itse Jon Theodore). Solisti sentään on eri genrestä, nyt sitä tonttia hoitaa Alice in Chainsin William DuVall.

Ryhmässä on siis potentiaalia ja lähtökohdat ovat vähintäänkin kiinnostavat, mutta eipä vain tunnu GTO:n homma lähtevän kunnon liitoon. Soitto on totta kai komeaa, sopivasti yllätyksellistäkin, ja löytyypä biiseistä myös melodista koukkua.

Mutta yhtye ei hyödynnä potentiaaliaan täydelleen, vaan yhdistelee elementtejä suhteellisen maltillisesti. GTO kuulostaakin ihmeen tavanomaiselta ollakseen näin erinomaisten bändien ristisiitos. Tyylillisesti soinnin voi hahmotella AiC:n ja Mars Voltan välimaastoon, hiukan roisimmalla otteella leivottuna.

Kun bändi ei antaudu melodisuuteen tai sekoiluun täysin palkein, kappaleet eivät ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta erityisen kiinnostavia tai tarttuvia. Ne mahdollisesti diggaamisen väärtit biisitkin bändi likimain sotkee omituisilla osioilla, jotka eivät yksinkertaisesti sovi niihin. On mukana sentään pari kovaakin rallia, avausbiisi Adapt or Die ja vähän saumoistaan hajoava nimikappale.

Lisää luettavaa