On myönnettävä, että Glenn Hughesin musiikki on tutumpaa miehen lukemattomista muista yhteyksistä kuin soolotuotannostaan, jota sitäkin on kertynyt toistakymmentä levyllistä. Resonaten perusteella todellisella vanhan liiton maestrolla on edelleen annettavaa hard rockille.
65-vuotias Hughes laulaa ja bassottelee tyylillä. Tämä ei yllätä, mutta kappaleiden todella raskasta poljentoa ei osannut odottaa. Kertosäkeissä herkistellään etenkin laululinjoissa, ja taustalta löytyy vähäeleisen hunajaista melodiaa ilman, että kokonaisuus tuntuu tippaakaan ällömakealta.
Urkujen ujellustakin kuullaan, ja simppeli konsepti on saatu toimimaan pienimuotoisesta mammuttitaudista (levyn loppupäästä olisi voinut tiputtaa biisin tai kaksi) huolimatta hienosti.