Kun yhtyeen tyylisuunnaksi mainitaan death metal, jälki voi olla lähes mitä vain mutaisen ruoppaamisen ja Göteborg-melotilun väliltä. Nämä ranskalaiset tulkitsevat genreä modernin metallin ja deathcoren sävyin.
Kevyillä itämaisilla ripauksilla ryyditetty Godless Sandborn on sinänsä mehevästi runttaavaa teknishenkistä kuoloa, mutta pienoisen alkuinnostuksen jälkeen iskee todellisuus: tässä ei ole tarpeeksi kovia biisejä. Kun lähdetään pelaamaan deathcorekentälle, hihassa saisi olla ässä tahi pari. Jos tampataan valmiiksi tallattua reittiä, päädytään umpikujaan.
”Vika” on varmasti osin myös tässä päässä. Näillä kilsoilla sitä vaatii metalliltaan jotain enemmän – mitä tämä sitten milloinkin sattuu tarkoittamaan. Nyt se meinaa sitä, ettei taidokas murskaus saa liikkeelle mitään. Blastbeat ei tunnu siltä että mennään täysillä, hidas jyräys ei pistä mitään eikä ketään matalaksi. Tulee päänpudistuksia, ei nyökkäyksiä.
Tällekin levylle löytyy takuuvarmasti arvostajansa, mikä on ihan helppo ymmärtää. Kyllä metallia maailmaan mahtuu, hyvin tehtyä sellaista varsinkin. Mutta musiikin hyvyys ei aina riitä, sen pitää tuntua ja liikuttaa. Sitä Blood Ages ei onnistu tekemään.