On ihailtavaa kuluttajaystävällisyyttä ilmoittaa heti bändin ja levyn nimessä, mitä olisi tarjolla. Ei mene meillä rankoilla kavereilla aikaa haaskuun, kun mieli halajaa kunnon tylytystä.
Ja tylytystähän tässä tosiaan tarjoillaan. Kokeneiden genreukkojen ja -akkojen käsistä irtoava ryöpytys ei kenties luo mitään uutta, mutta tuttuja palikoita pyöritellään kiitettävällä varmuudella. Vahvasti ysärihengessä kulkeva death metal möyrii hengeltään Graven debyytin ja jossain määrin myös Demigodin esikoisen tienoilla – jenkkien omia klassikoita unohtamatta.
Muutoin Extremely Fucking Dead on turhankin tasavarma joskin ammattimaisesti kasattu työnäyte. Tarjolla oleva vanhan liiton mätke ei sisällä mitään omaa, eikä loppujen lopuksi myöskään mitään kuolematonta, vaikka kuolema on erittäin vahvasti läsnä.
Suhteellisen tarttuvasti tässä kuitenkin pätkitään. Kappaleista yksikään ei nouse muiden yläpuolelle, mutta suoritusvarmuus ja alan opit on sisäistetty oikein mukavasti. Viihdyttävä pikkukiekko.