Täydellinen pakkaus – arviossa Seventh Wonder

Arvio julkaistu Infernossa 8/2016.

29.12.2016
Seventh Wonder
Welcome to Atlanta
Frontiers

Tehtäköön heti selväksi, että tukholmalaisen Seventh Wonderin vuonna 2008 julkaistu kolmas albumi Mercy Falls on mielestäni tämän vuosituhannen päräyttävin progemetallilevy. Tai oikeammin se on audioelokuva: teema-albumin tarinan päähenkilö ajaa autokolarin, vajoaa koomaan ja löytää itsensä mystisestä mielikuvituskaupungista nimeltä Mercy Falls. Levyn musiikki ja sanoitukset kertovat, mitä kaikkea tuossa kaupungissa lopulta tapahtuu.

Tilaisuus soittaa, nauhoittaa ja julkaista liveversio Mercy Fallsista avautui pari vuotta sitten Atlantan Prog Power -festivaaleilla. Nyt ensimmäinen Seventh Wonder -liveäänite on tosiasia. Koska dvd-versio ei ollut arvostelua tehdessä saatavilla, keskitytään tässä sen cd-julkaisuun.

Ensin vedellään siis Mercy Falls kiireestä kantapäähän, minkä taidokas kvintetti hanskaa mainiosti – etenkin siihen nähden, että pohjalla ei ollut juuri minkäänlaista keikkarutiinia. Tai siihen, ettei tiukka festariaikataulu antanut bändille mahdollisuutta valmistautua edessä olleeseen koitokseen juurikaan tekniikan puolesta. Puhde oli mallia piuhat kiinni, nupit kaakkoon, rec päälle ja menoksi.

Tiedä häntä, miten paljon Welcome to Atlanta on vellonut jälkituotannossa, mutta äänitteen jälki on ainakin fanin kuulokulmasta totaalisen riittävä. Pienet nuotistalipeämismokat kuuluvat läpi keikan, mutta ne eivät vesitä lopputulosta mitenkään.

Bändin mastermindin, basisti Andreas Blomqvistin, omintakeinen ja runsas soitto pääsee entistäkin paremmin esiin, ja nykyinen Kamelot-ääni Tommy Karevik kiekuu Mercy Fallsin haastavat laululinjat todella terävästi. Melodiat lipuvat kosketinsoittaja Kyrt Söderinin ja kitaristi Johan Lievfendahlin sormista hunajaisesti, ja rumpali Stefan Norgren pitää paletin jämäkällä mutta varioivalla tamppauksellaan tiukasti kasassa. Miehen lyönti on myös selvästi sulavampi kuin Mercy Fallsin alun perin soittaneella Johnny Sandinilla.

Kakkoslevy painottuu bändin toiseen Prog Power -keikkaan, jossa faneja heiteltiin Wainting in the Wingsin (2006) ja viimeisimmän The Great Escapen (2010) raidoilla. Näitä yhtye oli veivannut ennen nauhoituksia keikoilla viimeksi, mikä kuuluu soiton sulavuutena. Bonuksena levyllä on kaksi uutta SW-raitaa. Aiemmin nettivideona julkaistu Inner Enemy omaa yhtyeen ehkä hiteimmän kertosäkeen. Toinen uusi raita, The Promise, on pitkä kuin nälkävuosi nojaten tyyliltään vahvasti bändin aiempiin tekosiin.

Welcome to Atlanta on fanille täydellinen pakkaus. Niille, joille Seventh Wonder ei ole tuttu mutta melodinen progemetalli kolkuttelee sydäntä, äänite tarjoaa mutkattomasti läpileikkaavan väylän bändin maistuvimpaan materiaaliin.

Vaikka negatiivisimmat epäilivät tukholmalaisyhtyeen tarun päättyvän solisti Karevikin Kamelot-rekrytointiin ja arkielämän realiteetteihin, huoli pois: ensi vuonna on luvassa uutta SW-materiaalia.

Lisää luettavaa