Täydellistä hard rock -ilotulitusta – arviossa Journeyn blu-ray

Arvio julkaistu Infernossa 10/2016.

22.02.2017
Journey
Live in Manila
Eagle Rock

Aikuisrockin suuri mutta valtayleisölle tuntematon dinosaurus, amerikkalainen Journey, on melodiantajultaan hienoimpia yhtyeitä. Vaikka bändillä on suhteellisen vähän niin sanotusti maailmanluokan hittejä (Don’t Stop Believin’, Any Way You Want It ja ehkä Separate Ways), sen albumikokonaisuudet ovat genreuskovaisten piirissä poikkeuksetta ylistettyjä.

Sama pätee jäsenistöön. Kitaristi Neal Schon ja kosketinsoittaja Jonathan Cain ovat sekä mahtavia soittajia että säveltäjiä, rytmiryhmän tyylikkäitä herrasmiehiä Ross Valoryä ja rumpali Deen Castronovoa unohtamatta. Jälkimmäinen on samaan aikaan vieläpä maailmanluokan laulaja. Sellainen oli myös Journeyn kultavuosien nokkamies, Cainin ja Schonin biisinikkarikollega Steve Perry, jonka korkeiden nuottien puhtaus ja varmuus hakee yhä vertaistaan.

Perryn ura Journeyssä katkesi vuosien 1995–97 paluukeikkojen jälkeen laulajan lantion rikkoneeseen kiipeilyonnettomuuteen. Steve Augerista tai Jeff Scott Sotosta ei ollut kokeiluja pidemmälle. Pitkien etsintöjen jälkeen Schon löysi lopulta bändilleen uuden laulajan – YouTubesta. Valinta osui filippiiniläiseen Arnel Pinedaan ensinnäkin siksi, että mies osaa laulaa. Kaiketi myös siksi, että hänen äänenvärinsä on käytännössä identtinen Steve Perryn vastaavan kanssa.

Journey on julkaissut Pinedan kanssa kaksi studioalbumia. Niistä ensimmäinen, Revelation (2008), oli biiseiltään vähintäänkin onnistunut. Bändi kiersi albumin tiimoilta maailmaa ja nauhoitti keikkatallenteen uuden solistinsa kotikaupungissa Manilassa. Se ulostui dvd:llä jo seitsemän vuotta sitten ja ylsi ilmestyessään Billboard-listan ykköseksi. Nyt sama nauhoite on tarjolla blu-raynä.

Tekniikka on uudempi, mikä on omiaan korostamaan Live in Manilan ylivoimaista melodisen hard rockin ilotulitusta. Bändi on huikeassa vedossa, ja kokemusta vyölleen kerryttänyt Arnel Pineda esiintyy keulamiehen elkein. Kaksi ja puolituntisen keikan settilista on aukottoman vahva. Sillä soivat niin uudemmat biisit kuin vanhat hitit.

Yksi kauneusvirhe mukana kuitenkin on. Uusintajulkaisulle olisi voinut yrittää mahduttaa vuonna 2012 ilmestyneen Don’t Stop Believin’: Everyman’s Journey -dokumentin, joka kertoo tuhkimotarinamaisesti sen, miten Pineda värvättiin bändiin ja mitä sitten tapahtui. Tosielämän Slummien miljonääri -tarina on ehkäpä vieläkin kutkuttavampi kuin Tim ”Ripper” Owensin vastaava Judas Priestin kanssa 1990-luvun loppupuolella.

Lisää luettavaa