Yhden miehen projekti saa jatkoa. Jere Kilpisen päänsisäisiä virtoja kanavoiva J. Kill & Mr. Mule tuottaa merkillistä mutta alati kiehtovaa musiikkia.
Miehen kolmas levy on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Lopun ajan kansa -albumille, joka julkaistiin ainoastaan rajoitettuna kasettipainoksena. Tällä kertaa allekirjoittanut sai postissa cd:n, mikä on hienoa, koska toimivan kasettisoittimen löytäminen ei ole tänä aikana mikään itsestäänselvyys.
Musiikin ytimessä asuu akustinen laulaja-lauluntekijäilmaisu, jota on maustettu psykedelialla, dronehuuruilulla ja spoken word -elementeillä. Tämänkaltaista täysin omaehtoista tekemistä ei voi kuin ihailla. Jopa käsinkirjoitettu promosaate oli jotain aivan muuta kuin levy-yhtiöiden toimittamat hehkutuslaput.
Ruostuva maailma/Palava mieli kuvastaa edeltäjänsä tapaan hyvin apokalyptisia tunnelmia, oli kyse sitten päänsisäisistä tai ulkoisista tapahtumista. Juuri tämän vuoksi levyn nimi on varsin osuva. Musiikki on pääasiallisesti rauhallisesti soljuvaa, mutta siinä on havaittavissa tiettyä myrskyn odotusta. Pinnan alla kuplii.
Edellistä pitkäsoittoa en suostunut pisteyttämään, koska en löytänyt arvosanaa, joka olisi tehnyt musiikille oikeutta. Helppoa pisteytys ei ole tälläkään kertaa, eikä yllä oleva saldo välttämättä kerro paljon musiikin laadusta tai luonteesta.
J. Kill & Mr. Mulen musiikki ei ole sieltä helpoimmin lähestyttävästä päästä, mutta jotain kiehtovaa siitä havaitsee jo ensipuraisulla, joten kynnys matkan jatkamiseen on sinällään varsin matala. Mitä pidemmälle kuuntelukokemuksessa edetään, sitä kiinnostavammaksi musiikin ja sanojen luoma maailma käy. Paremmalla tuotannolla kappaleista voisi saada irti vielä enemmän tehoja, mutta silloin levy menettäisi kotikutoisen viehätyksensä.