Therion-vaikutteista varjoissa liikkumista – arviossa Luciferian Light Orchestra

Arvio julkaistu Infernossa 10/2016.

19.02.2017
Luciferian Light Orchestra
Black
Svart

Osasyy Ghostin valtaisaan menestykseen ja ylipäätään kiinnostukseen occult rockia kohtaan on varmasti se, miten musiikkiin on saatu ujutettua epämääräistä mystisyyttä – oli se sitten huuhaata tai filosofisempaa, maailmankatsomuksellista hämärän puolella tallustamista. Koska tietämykseni tai kiinnostukseni ei ulotu niin pitkälle, en osaa arvottaa, kumpaan koriin Therion-maestro Christofer Johnssonin esoteriaharrastus tipahtaa. Uskottavuus on Luciferian Light Orchestra -projektissaan silti vakaasti hallussa.

Jos LLO:ta ryhtyy avaamaan ulkopuoliselle, juuri Ghost on hyvä referenssi. Kokoonpanotiedot ovat suurpiirteisiä eikä infoa tarjota juuri muutenkaan. Levystä ei löydy mitään krediittejä. Myös tyylillisesti ollaan vahvasti samoilla askelmerkeillä. Veikkaan, että aika moni on valmis osoittelemaan bändiä sormella trendijunan kyytiin hyppäämisestä.

Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Melodinen pop-estetiikka on nytkin läsnä, mutta naislaulu ja simppelimmän seiskarirockin kaiut tekevät Johnssonin hengentuotteesta omanlaisensa. Ja kun oikein pinnistää, toisenlaisilla sovituksella näistäkin kappaleista saa kyllä Therionin näköisiä – mikä ei tosin ole ihme, sillä kaksi raidoista on alun perin Therionille tehtyjä. Määrittelemätön tuntemattoman pelko, tuonpuoleisen tumma varjo on joka tapauksessa koko ajan läsnä.

Ep:n neljää raitaa on tullut kuunneltua paljon. Viimevuotiselta debyyttialbumilta löytyvän Church of Carmelin tasoisia, välittömästi iskeviä hittivetoja ei löydy, mutta käytännössä taso ei ole tippunut lainkaan. Tämä selittyy tietysti myös sillä, että ep:n materiaali on Johnssonin omaa kierrätystavaraa.

Lisää luettavaa