Vansinnesvisorin pohjalla soi keskitempoinen melodisesta skandiblackistä pohjautuva musiikki, jota maustetaan kansanmusiikkivaikutteilla. Hilpeitä tuopinkalistelulauluja on kuitenkin turha odottaa, sillä pikimustasta valuraudasta muovattu levy sekoittaa sulavasti mahtipontisuutta, raakuutta ja melankoliaa.
Kahdeksanbiisinen levy on kokonaisuutena erittäin vahva, vaikka albumin ensimmäinen puolisko saattaa olla iskevyydessään hieman loppupuoliskoa tykimpää kamaa. Yksittäisistä kappaleista on nostettava esiin hienoilla melodioilla siunattu The Giant’s Laughter, joka lienee edelleen Thyrfingin paras kappale.
Thyrfing on parhaimmillaan huikea mutta jokseenkin aliarvostettu yhtye. Vansinnesvisorin uudelleenjulkaisulle on siis perusteensa, ja toivottavasti levy löytää kohdeyleisönsä alkuperäispainosta paremmin.