Cannibal Accident
Ritual Paprika
Nailjar
Turun hurjien grindaus kehittyy näemmä vanhetessaan – jos nyt ei aina eteen, niin sivuille kuitenkin, ja pakittamista ei edes harkita. Hyvä niin, sillä Ritual Paprika on varsin verevää vanhan liiton mosh-ystävällistä grindia.
Kuusitoista kappaletta vajaassa puolessa tunnissa siivuttavaa kaahausta suolataan niskaankäyvillä keskitempoisilla pätkillä. Mutant Horde Militian riffittely viistää aika läheltä S.O.D:n touhuja. Tähän kun lisää From Enslavement to Obliterationin aikaista Napalm Deathiä ja d-beatiä, tarjolla olevasta pöllytyksestä saa jo jonkinlaista käsitystä.
Tyylin rajoitteet huomioiden Cannibal Accident on saanut tykitykseensä kiitettävästi vaihtelua ja koukkuja. Esimerkiksi Brutalent-ep:n (2010) tarjontaan verrattuna biisien keskipituus on lyhyempi, ja myös rumpalointi on nykyään selvästi tiukempaa. Laulussa sivakoidaan perinteisellä, eli sylkeminen hoituu brutaloivan örinän ja korkeamman huutamisen vuoropuheluna. Ei moitteen sijaa tälläkään osa-alueella.
Ritual Paprika kuulostaa Omnivorousin (2012) pykälää paremmalta painokselta. Köyhät kohdat on karsittu pois hyvällä prosentilla, ja kunhan tavara käy kuuntelujen perusteella tutuksi, siitä on erittäin helppo pitää. Eipä tässä uusia juttuja kuulla, mutta virne vanhojen kikkojen parissa on vilpitöntä sorttia – niin kuuntelijan kuin oletettavasti itse musikanttienkin taholla.