Mr. Peter Hayden, tuo kummajainen kotimaisella raskaan musiikin kentällä, tottelee nykyään nimeä PH. Tämä merkitsee uutta vaihetta bändin uralla.
Yhtyeen neljäs levy on johtopäätös trilogiasta, jonka finaalina toimi Archdimension Now (2014). Eternal Hayden edustaa niin menneisyyttä kuin tulevaisuutta. Se pyrkii nousemaan uudelle henkiselle tasolle, ikään kuin Keterin tuolle puolen.
Merkittävin muutos on, että kappaleiden kestot ovat lyhentyneet rajusti. Siinä missä edellinen levy koostui kahdesta noin tunnin mittaisesta kappaleesta, tällä kertaa ainoastaan yksi esitys kestää yli kymmenen minuuttia. Kyseinen avausraita Looking Back at Mr. Peter Hayden toimii ikään kuin venytettynä introna koko levylle.
Pintapuolisesti tarkasteltuna Eternal Hayden vaikuttaisi olevan yhtyeen tähän asti helpoiten lähestyttävä levy, mutta luulen, että asia ei ole näin yksinkertainen. Yksittäisistä indekseistä saa paremmin kiinni kuin koskaan aikaisemmin, mutta kokonaisuus kätkee sisäänsä esoteerisia salaisuuksia, joiden sielulähtöinen tendenssi saa ajatukset virtaamaan. En ole vielä varma löydösteni tosiluonteesta, mutta tiedän, että olen saapunut jonkin kiehtovan äärelle.
PH on karsinut post-lähtöisestä metallistaan pahimmat dronehuuruilut ja pörinät ja antanut tilaa vapaammin hengittävälle ambienssille. Melodisuus ja jopa tarttuvuus ovat albumin hyveitä, mutta täytyy todeta, että orkesteri ei ole missään nimessä luopunut juuristaan tai kääntänyt takkiaan. PH:n on onnistunut säilyttää oma tunnistettava äänimaisemansa.