Kreikkalaiseksi black metal -bändiksi melko epätyypillisen soundin omaava Ravencult on kolmannella levyllään ihanteellisen tilanteen edessä. Pohjalla on kaksi todella kovaa kiekkoa, ja uusimmalleen yhtye on saanut taustalleen maineikkaan levy-yhtiön. Nyt pitäisi tapahtua.
Ja niin tapahtuu! Punkahtavasta mustasta metallistaan tuttu yhtye tempoo niin terävää thrash/blackiä, että melkein hirvittää. Kaahaus on kovaa, riffit surisevat ilmassa kuin ampiaisparvi ja uusi laulaja Alexis Papatheofanous messuaa todella vakuuttavasti. Tuntuu todellakin siltä, että porukka itsekin tajuaa näytönpaikkansa tulleen ja pyrkii ottamaan siitä kaiken irti.
Asiassa on myös toinen puolensa. Force of Profanation vie bändiä varmasti eteenpäin, mutta entisestään tiukentunut meininki on poistanut jotain olennaista Ravencultin viehätyksestä. Vanhoilta Bathory-levyiltä tuttu kohkaaminen ja roiskiminen sopivat yhtyeen ilmaisuun paremmin kuin millintarkka tykitys, mutta eipä käy nykyilmaisuakaan moittiminen – ryhmä on tiukemmassa vedossa kuin esimerkiksi genrensä kärkinimenä pidetty Deströyer 666.
Ravencult on vaarallisessa iskussa, vaikkei Force of Profanation ei ole aivan edeltävän Morbid Bloodin (2011) tasoinen pommi.