Dave Mustainella oli Metallica-potkujensa jälkeen aikaa kanavoida nuoren miehen vihansa musiikiksi. Kukkaruukku liian kovaa kämpillään bassoa soittavan Dave Ellefsonin ikkunasta ja ukko remmiin. Vaiheilujen jälkeen tuleva Slayer-urho Kerry King toiseen kitaraan ja demohommille. Kun King valitsi pääbändikseen Sleikan, Mega-keihästäjäksi päätyi Chris Poland.
Kyseessä on varsinainen super speed metal -debyytti. Riffittely ja soolokitarointi kuulostavat siltä kuin ne soisivat nopeutettuina. Jazztaustainen rumpali Gar Samuelson paukuttaa rumpuraitansa vähän pirun napakasti. Sittemmin yhdeksi Big Four -bändeistä kruunatusta Megadethistä oli tullut kertaheitolla todellinen tulevaisuudenlupaus. Ison neljän ensilevyistä tämä on heittämällä musiikillisesti paras ja asenteeltaan kipakin. Mechanix taluttaa Neljä Hevosmiestä liimatehtaalle.
Nyt Mustaine on saanut uudelleenjulkaistua ensilevynsä, ja ehostetun soundimaailman ansiosta albumin kertakaikkisen armoton tunnelma korostuu. Se on soitettu ensiluokkaisesti, ja biisit ovat järjestään iskeviä. Toki varhaiset vaikutteetkin korostuvat. Chosen Ones osoittaa, kuinka Iron Maidenin Killers on käynyt säveltäjänsä ihon alle.
Levy suorastaan hikoilee näyttämisenhalua. Rattlehead on kappale, jonka soisi tekevän paluun keikkasettiin, etenkin nyt, kun Megadethillä on kasassa sen historian toiseksi paras kokoonpano. Pikahevin ystävälle jää vain vähän vaihtoehtoja.