Valtakunnan virallinen jouhikkosamaani lähestyy yleisöä uuden kokoonpanonsa toisella levyllä. Debyytti Sangre Meus, Mama! keräsi kiitosta niin meillä kuin muualla, eikä suotta, sillä levy esitteli laadukkaan kappalemateriaalin lisäksi raikkaita tuulia herran ilmaisussa sekä äänimaiseman että estetiikan puolesta.
Kuolleiden hillittömäin hevoisten luut eli K:H:H:L koostuu Käpin lisäksi multi-instumentalisti Tommi Laineesta sekä Nuutti Vapaavuoresta. Trio muodostaa yhdessä lämpimänkarhean ja eklektisen äänimaiseman, jonka immersiivinen efekti on omaa luokkaansa.
Jani Viitasen Headline-studiolla nauhoitettu Matilda on edeltäjäänsä monipuolisempi ja rouheampi kokonaisuus. Levy osoittaa, että perinteistä ammentaminen ei tarkoita, että niihin tarvitsisi jumittua.
Käppi tuo kansallisarkiston aarteet onnistuneesti urbaaniin ympäristöön rakentaen aineksista oman musiikillis-lyyrisen mikrokosmoksensa. Musiikin näennäinen kepeys luo oivaa vastapainoa sanoitusten usein melko groteskeille vaikka toki mustan humoristisille mielenmaisemille, ja tämä vastaparien välinen kitka onkin yksi levyn kantavista voimista.
Jos albumin luonteen haluaisi tiivistää jotenkin, niin kuvitelkaa J. Karjalainen soittamassa 13th Floors Elevatorsia. Tai päinvastoin.