Kuopio on tullut tunnetuksi yhtenä kotimaisen metallin mekoista. Aivan viime aikoina korviini ei ole kuitenkaan kantautunut tuoreempia bändivirityksiä Savosta päin. Siksi onkin mukava todeta, että kahdesta jäsenestä koostuvan Lanternin synkähköä ja rujoa kuolometallia luukuttaa varsin mielellään.
Kymmenvuotiaan yhtyeen toisella albumilla raikaa vanha liitto, jota peittää hämyinen utu. Mielen sopukoista ryömii pinnalle ainakin sellaisia jenkkivaikuttajia kuin Morbid Angel, Possessed ja Malevolent Creation. Takovat rässikompit, deathmetallinen tasatykitys ja tummankiero kitarointi käskyttävät. Kumea örinätulkinta ja melodialiikkeiden tritonus luovat kaiken päälle sopivan tuonpuoleisia fiiliksiä.
Jos perusasiat olivat kunnossa jo debyyttialbumi Below’lla (2013), visio ei ole hukassa tälläkään kertaa. Pulmiksi osoittautuvat edelleen ehkä turhankin kova luotto kyseisiin perusasioihin sekä täysin tyhjentävien momenttien uupuminen.
Levyllä on aavistuksen verran liikaa viipyilyä, jonka tilalle toivoisi enemmän riffipaahtoa, siinä kun jätkät vaikuttavat olevan omimmillaan ja terävimmillään. Tämä käy ilmi esimerkiksi ralleista Black Miasma ja Lucid Endlessness.