Iloisesti yllättävät omakustanteet ovat aina erityisen virkistäviä tapauksia. Niistä saa tunteen, että pitelee käsissään vain harvojen tuntemaa kultakimpaletta, joka on luotu vain minun korviani varten. Hieman pölhö asenne, mutta riemua pitää repiä sieltä mistä sitä saa.
Jenkkibändi Xoth julkaisi ep:n pian perustamisensa jälkeen vuonna 2014, ja nyt keppiä kokeillaan omin voimin kasatun pitkäsoiton mitassa. Yksitoikkoista krähinää tarjoileva laulu on levyn ainoa välittömästi näyttäytyvä puoli. Itse musiikki on hyvinkin monipuolinen yhdistelmä jos jonkinlaista metallista rikastetta.
Runkona toimii vahvasti Vektorilta vaikuttava melodinen thrash. Päälle läiskitään äärimetallisempaa hyökkäystä, kuten myös aivan ehtaa perinteikästä heavy metalia. Bassolla seikkaillaan ja soolotellaan röyhkeästi, kuin Steve DiGiorgio ikään. Teknisesti sävytetyt hienoisen progressiiviset kappaleet liikkuvat sujuvasti eri tempoissa, ja kitaristien näpeistä tulitetaan aivan perhanan herkullisia kuvioita. Oli kyse sitten riffeistä, sooloista tai melodioista, Xoth toimittaa.
Invasion of the Tentacube on napakka vinyylimittainen kokonaisuus, jonka hengenheimolaisia voisi haeskella Vektorin ohella myös Obscuran ja erityisesti Absun leireistä. The Sound of Perseverancen aikainen Death vilkkuu myös siellä täällä. Teemat ja tunnelmat ovat kovasti kosmisia ja Lovecraftin lonkerot vahvasti läsnä.
Omakustannestatusta ei kuule kuin korkeintaan hieman kolhosti pintaan miksatusta virvelistä, mutta kaikkiaan kyseessä on huomattavan onnistunut yhdistelmä scifin korkealentoista sävykkyyttä ja rujompaa ankaruutta. Soundiin on jätetty elävää ja sopivasti groovaavaa rosoa, mutta paketti kuulostaa pirun tiukalta ja ennen kaikkea ihmisten soittamalta.
Menneen vuoden kovin yllättäjä.