Vuoden metallidebyytti? Arviossa kriitikon vakuuttanut, pelottavan upea Arion-uutuus

01.09.2014

Arion
Last of Us

Ranka
4_5_kirvesta

Kotoisen melodisen metallin tämän hetken kuumin nimi on tehnyt pelottavan upean ja kaikin puolin täysipainoisen debyyttialbumin. Kymppiraitaisen voi käytännössä sanoa olevan yhtä hittiä alusta loppuun. Ja sävellyksellinen osaaminen on vain yksi levyn ansioista.

On suorastaan käsittämätöntä, että reilut kolme vuotta vanha bändi soittaa ja luo musiikkia näin hyvin yhteen. Tiedä sitten, miten hartaasti sävellysvastuussa oleva kitaravelho Iivo Kaipainen on sommitelmiaan haudutellut, mutta näinkin nuorten jannujen kyseessä ollen tuskin ylettömän pitkään. Siksi Arionin voi ennustaa petraavan huikeasti jo heti seuraavalla levyllään. Ja se olisi entistä loistavampaa.

Last of Usin biisirivistö on koukkuvarannoiltaan juuri sopivan lämpöisessä ahjossa taottu. Arionviisikon soittotaidon mahdollistamat, hiukan kikkailevat ja uskottavuuden kannalta sopivasti haasteelliset kappalerakenteet on yhdistetty houkuttelevasti kasvaviin säkeistöihin ja iskelmämäisillä kärpäspaperimelodioilla varustettuihin kertosäkeisiin. Kaiken kiteyttävässä rautalankamallissa Arion on sekoitus Amaranthen konemaista soundia ja kertsejä, Nightwishin orkestraatioita ja dramatiikantajua sekä Sonata Arctican ennakkoluulotonta (nuorta) energiaa.

Arionia tuleekin ensimmäiseksi verrattua yhtyeistä viimeksi mainittuun. Viime vuosituhannen lopun kemiläisjoukkiossa oli hirveän paljon samaa viattoman pyyteetöntä mutta positiivista ja tervettä määrätietoisuutta, joka johti bändin saman tien Suomen rajojen ulkopuolelle ja julkaisullisestikin vahvalle uralle. Arion voi ammentaa näin 16 vuotta myöhemmin toki teknisesti kehittyneemmästä ja vaikutusrikkaammasta lähteestä, mutta tässäkin ajassa helsinkiläisbändi on huikea.

Soitto- ja esiintymisvarmuus livenä on ainoa asia, jossa Arion vielä tarvitsee rutkasti kokemusta. Sen kartuttaminen on kuitenkin helppoa, kunhan vain jaksaa kiertää. Myös yhtyeen syystäkin ylistetty vokalisti Viljami Holopainen kaipaa hiukan lisää keulamiehelle ominaista karismaa sekä aavistuksen vahvistusta ja särmää sinällään persoonalliseen äänenväriinsä. Tämän jälkeen Arionilla on latu auki aivan minne tahansa.

Lisää luettavaa