Cradle of Filth
Hammer of the Witches
Nuclear Blast
Koko 2000-luvun epätasaisten levykokonaisuuksien kanssa kamppaillut goottiblackin ikoni sai pitkästä aikaa juonen päästä kiinni kolmen vuoden takaisella The Manticore and Other Horrors -kiekollaan. Sittemmin kitaristikaksikkonsa uusinut porukka onkin uusimmallaan jännän paikan edessä.
Hammer of the Witches kuulostaa alkuun todella hyvältä. Se on äärimmäisen monipuolinen, modernilta Filthiltä kuulostava albumi, joka tuo bändin musiikkiin odotettua enemmän thrash- ja heavyvaikutteita, jotka ovat toki kulkeneet yhtyeen matkassa jo sen demoajoista alkaen. Koskettimien ja naislaulun osuus on lähinnä kosmeettinen, sillä kyseessä on selkeästi rajusti kulkeva metallilevy.
Ensimmäiset kuuntelukerrat valuttavat mahlaa korviin; bändi on tiukassa iskussa. Albumin heikoimmaksi tekijäksi muodostuu yhtyeen ainoan alkuperäisjäsenen, laulaja Dani Filthin, jatkuvasti heikentyvä lauluääni, joka taisi tuhoutua viimeistään vuoden 1996 Haunted Shores -biisillä. Perussuoritus Danilta ei riitä, kun muu bändi on askeleen korkeammalla tasolla ja käsillä ovat periaatteessa kaikki huippulevyn ainekset.
Tästä päästäänkin perimmäisen kysymyksen pariin: kuinka monta aidosti potentiaalista keikkahittiä levyltä oikeasti löytyy? Meininki on siis periaatteessa helvetin hyvä, mutta levy vain… on. Yksitoistabiisisen levyn hurjimmat ja villeimmät paukutukset pistävät veren virtaamaan, mutta valitettavasti vain ihon sisäpuolella. Albumi kaipaa edes yhden Cruelty Brought Thee Orchidsin, mutta se jää vain haaveeksi.
Hammer of the Witches on kuitenkin hyvä levy. Se on monipuolinen osoitus Filthin taidoista ja hyvä sisäänajo Marek ”Ashok” Šmerdan ja Rick Shaw’n muodostamalle kitaristikaksikolle. Viimeistään nyt lienee kuitenkin syytä tyytyä ajatukseen, että vuonna 1991 perustetun bändin parhaat biisit on jo kuultu.