Keikkaolosuhteissa parhaimmillaan murskaavan äänivallin loihtiva Conan on saanut puristettua myös levyilleen aikamoista muhjun riemujuhlaa. Tämä kerta ei ole poikkeus. Bändi jakaa edelleen iskuja brutaalisti ja raskaasti.
Neljäs Conan-albumi on tutunkuuloista junttausta, joskin kolmas kappale Paincantation onkin yllättäen vajaan minuutin mittainen grindaus blasteineen. Conanin vahvuus löytyy kyvystä käyttää hieman erityylistä riffittelyä. Välillä hyvinkin punkhenkinen soitanta tuo sopivaa vaihtelua varsin yksioikoisiin doomin perusriffeihin.
Trion loihtima äänivalli on sen verran tanakka, että Jon Davisin huuto tuppaa välillä jäämään vähän alakynteen. En tiedä, kuinka murskaavalta meno kuulostaisi jonkun todella römeä-äänisen ja matalalle pääsevän laulajan kanssa. Voi olla, että siinä menisivät jo taajuudet sekaisin, mikä söisi tehoja.
Vaikka tämäkään levy ei ole täysosuma, Conan on yhä genrensä kärkikaartia.