Lempäälän sysimetsästä kajahtelee melodista jyystöä. Hienot kannet tarjoileva pläjäys tarjoaa toimivaa kuolometallia.
Kolmeminuuttinen Draugr March on vaikuttava avaus. Eeppisen intron jälkeen In Obsidian painaa tallan pohjaan ja säväyttää kauniilla vaihdoksillaan. Nine Divines on melodinen tukanheilutuspala, joka potkii perseelle kuin tuhat volttia.
Ja sitten levyn päättävä Hunter’s Tale… Kappale onnistuu vielä laadukkaiden biisien jälkeenkin yllättämään ja nostamaan albumin uudelle tasolle. Vaihtelevuutta, kauneutta, synkkyyttä, tuskaa, nopeaa, hidasta, mitä vain. Upeasti rakennettu kokonaisuus toivottaa kuulijan tervetulleeksi tunteiden pieksemään tarinaan, jonka musiikki kantaa euforiaan. Tällaista musisointia kuulee harvoin täysin puskista, ja ylisanoja tekisi mieli ladella roppakaupalla.
Drearyymin esikoinen on hivelevän kaunis, kypsä, itsevarma ja taidokas teos. Sen soundimaailma on ensiluokkainen ja yhtyeen soittotaito vaikuttavaa. Kuunnelkaa, ihmiset, ja ihmetelkää, kuinka helvetillisen upeaa musiikki voi olla.