Kesämusiikki on käsite, joka merkitsee ihmisille varsin erilaisia asioita. Tässä osoitteessa kuluva kesä fiilistellään Baronessin tahdissa. Bändi tosin pysyy taatusti pyörityksessä talvellakin.
Teksti: Vilho Rajala
Joskus käy niin sattuvasti, että aiemmin vain nimeltä tuttu yhtye osoittautuu heti ensimmäisessä kosketuksessa pysyväksi suosikiksi. Usein sen tietää jo ennen kuin musiikkiin pääsee kunnolla sisälle.
Baroness tulee Savannahin kaupungista, Georgian osavaltiosta. Sen musiikki on rouheaa, elävää, raskasta, tunteikasta, suurta ja vaikuttavaa.
Laulajakitaristit John Dyer Baizley ja Peter Adams, rumpali Allen Blickle ja basisti Summer Welch eivät ole mitään superluokan muusikoita, mutta ryhmänä, kokonaisuutena he saavat ryminänsä kuulostamaan elävämmältä ja voimakkaammalta kuin moni paljon ”etevämpi” poppoo.
– Meillä on yhteinen visio rehellisyydestä ja aidosta musiikista, se on vahvuutemme, sanoo Summer Welch.
– Olemme koettaneet etsiä itsestämme sellaista musiikkia, joka tuntuisi meistä mahdollisimman hyvältä. Mukava kuulla, että se tehoaa muihinkin.
Welch vastailee kysymyksiin Illinoisista käsin. Bändi on kiertueella paraikaa Mastodonin ja Between the Buried and Men kanssa. Siinäpä kombo, joka tekisi lievästi sanoen mieli nähdä itsekin.
– Tulemme hyvin toimeen keskenämme ja meille on oltu joka paikassa ystävällisiä. Paljon enempää ei voi pyytää, Welch kiittelee kiertueen tunnelmia.
Baronessin keikat etenevät samankaltaisella kaavalla kuin levytkin. Kun soitto alkaa, se ei oikeastaan taukoa missään vaiheessa ennen loppua. Bändin tapa kytkeä biisit toisiinsa tekee ainakin levyistä kertahotkaisulla nautittavia kokonaisuuksia, luultavasti keikoistakin.
– Emme puhu keikoilla paljoa, mutta se ei ole mitään diivailua. Olemme vain huomanneet sen toimivan parhaiten, että biisiä seuraa melkein heti toinen.
Welchin mukaan festarikeikat ovat aivan eri maailma kuin klubikeikat, ja yleisössä on selvä ero.
– Festareilla yleisössä on vähemmän egoilua. Punkkarit, metallipäät ja hipit voivat festareilla nauttia musiikista sulassa sovussa, eikä kukaan yritä olla coolimpi kuin muut. Klubeilla näkee joskus syntyvän tietynlaisia klikkejä ja jännitteitä.
Hitto, taidetta
Baronessin debyyttilevy Red Album (2007) valittiin Revolver-lehdessä vuoden albumiksi. Aika hyvin bändiltä, joka oli tuohon aikaan ollut vain neljä vuotta olemassa.
Red Albumin sisarlevy, Infernossa viisi kirvestä ansainnut Blue Record ilmestyi viime vuonna. Welchin mukaan levyyn on päässyt nyt jo aika hyvin sisään, kun sen biisejä on soittanut livenä parisataa kertaa.
– Siitä on tullut jo toinen luonto, hän kuvailee.
Seuraavaa levyä on jo valmisteltu, mutta Welch ei paljasta tuleeko siitä mahdollisesti ”Green Disc” tai ”Yellow LP”. Eivätkä suunnitelmat muutenkaan ole vielä niin pitkällä.
– Tällä keikkatahdilla ei oikein ehdi keskittyä biisintekoon. On meillä jotakin koossa jo, mutta ei oikein mitään, mitä voisi kutsua biisiksi. Suunnitelmana on alkaa tehdä levyä ensi vuonna.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!