Olet syntyjäsi suomalainen, mutta perustit bändin Englannissa vuonna 2005. Eikö Suomesta löytynyt sopivia soittajia, vai mistä tässä on kyse?
– Luulisi soittajia löytyvän Suomesta runsaastikin, kitaristi-laulaja Immolator of Sadistik Wrath niittaa, – mutta en ole asunut vanhassa kotimaassani sitten vuoden 1996. Suomesta muutettuani olen ehtinyt asua Saksassa, Sveitsissä ja Ranskassa. Englantiin päädyin opiskelemaan 2004, vaikka muuton syynä oli ehkä ennemminkin Lontoon metalliskene.
– Yliopistosta löytyi nopeasti soittokaverit, kun roikuttiin samoissa piireissä Y:n [Grave Miasma], R.C:n [Deströyer 666], Miken [Crom Dubh] ja J. Scourgerin [liittyi sittemmin Solsticeen] kanssa.
Millaisia aiheita käsittelet uuden levynne The Shackles of Mammonin sanoituksissa?
– Mammon, suomeksi Mammona, on ahneuden jumala tai demoni. Levyn pääteemana on ihmisen itsensä luoma Eschaton, joka oli jo esillä esikoislevyn kansikuvassa, siis helvetti.
– Olemme luoneet uskonnot, kidutuksen, massatapot, rituaalit ja myös rahan. Olemme kahlinneet itsemme näihin yliluonnollisiin abstraktioihimme näkymättömillä kahleilla, kunnes räjäytämme itsemme takaisin kivikaudelle. Lopulta ihmisen suurin vitsaus on ihminen.
Uusi levy vaikuttaa edeltävää thrashimmältä ja monipuolisemmalta. Näetkö asian samoin?
– Ehdottomasti, levy on huomattavasti aggressiivisempi. Olemme lisänneet oivan annoksen punkkimaista vittumaisuutta Saksan Poisonin ja Impaled Nazarenen varhaisten töiden tyyliin.
– Monipuolisuus taas rakentuu eri vaikutteistamme. Mitään varsinaista kaavaa meillä ei ole, ja joka biisi on oma olentonsa. Lähti alun aihio sitten Manilla Roadista tai vanhasta Samaelista, tarkoituksena on antaa biisin luoda itsensä jammaillessa.
Levyn saatteessa mainitaan paljon old school -metallibändien nimiä – Mercyful Fate, Candlemass, Bathory… Pidätkö teitä old school -yhtyeenä?
– ”Extreme metal” on mielestäni paras kuvaus suunnastamme, koska vaikutteisiimme kuuluvat ehdottomasti ensimmäisen aallon äärimetallibändit, jotka soittivat musiikkia suoraan sielustaan eivätkä kopioineet muiden kaavoja. Haluamme tehdä kunniaa heidän perinnölleen, vaikka meitä ei voi verrata heihin mitenkään.
– Ei sellaista musiikkia kuin Sarcofago tai Master’s Hammer olisi, jos bändit olisivat tulleet jostain muualta tai olleet olemassa eri aikaan eri miljöössä. Siksi on aivan turha alkaa lavastaa jotain ainutlaatuista ja yrittää luoda alempiarvoista kopiota. Pidän siis vanhan koulukunnan yhtyeitä todella tärkeänä vaikutteena ja inspiraationa, mutta en ikinä haluaisi kuulostaa heiltä.
Onko black/thrash-linjanne pysyvää luokkaa, vai koetko, että bändin musiikin olisi tarpeen tullen mahdollista muuttua paljonkin?
– Voimme oikeastaan muuttua miksi vain, mutta puhumme nyt enemmän pinnallisista muutoksista. Hyvä vertailukohta on ehkä Absu, jonka perusta on aina pysynyt samana, vaikka soundit ovat muuttuneet aika tavalla.
– Metallimusiikissa on todella helppo soittaa tai yliajatella itsensä pilalle. Mielestäni tätä musiikkia pitää soittaa siksi, ettei ole vaihtoehtoa, koska on riivattu. Ei siksi, että saisi kavereita, tai että on helkkarin helppo laittaa megatonneja reverbiä biisien päälle, kunnes ne kuulostavat ihan miltä ikinä haluat.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 3/2017.