Todisteaineisto sen puolesta, että jostain muualta kuin Pohjoismaista voisi tulla uskottavaa havumetsämetallia, on suhteellisen hatara. Yksi sääntöä vastaan kamppailevien poikkeusten uljaimmista lipunkantajista on yhdysvaltalainen Agalloch, joka on onnistunut luomaan jo useamman levyllisen tunnepisteitä painelevaa, genrerunkkareillekin riittävän mustin koskettimin soivaa musiikkia.
Edellislevy Ashes Against the Grain (2006) upposi piireihin kuin tankki Laatokkaan, ja seuraajalleen onkin ladattu sitä myöten kovia odotteita. Ainakin tässä torpassa ne saavat mukavasti täytettä, joskin uutuusalbumin lopullisemmasta statuksesta on viidenkunnan kuulon perään paha latoa painavia.
Soundimaailma on mukava, raaemman kautta luomu mutta ei sohlo, ja tunnelmissa piisaa – tässäpä ne pääasiat. Pakanallista black metal -kärinää brittiläisiin ja pohjoismaisiin tunnelmametallivaikutteisiin nitovassa Agallochissa on vähän ennenkuulematonta, mutta jollain mystisellä tavalla touhu kaappaa jälleen mukaansa eikä päästä helpolla takaisin asfaltille. Jostain sekin kertoo, että kymmenen ja kahdeksantoista minuutin väliin asettuvat kappaleet jaksavat viehättää koko kestonsa.
Puronsolinan ja sellon yhteispelillä alkava Marrow of the Spirit on oikein kelpo syystalvilevy, jonka parissa räntäsadekin näyttänee kauniilta. Sitä odotellessa.
– riekin matti
Levyn arvostelu 10.12. ilmestyvässä Infernossa.