Blogi: Autopsy – Macabre Eternal (ilm. 1.6.)

17.05.2011
Vaka vanha paloittelija on takaisin pitkine levyineen. Kuinka pala irtoaa?
Kuva: Amerikkalainen legenda Autopsy on kuoloalan matkituimpia yhtyeitä. Moni on yrittänyt kopioida sen rokkaavaa roiskintaa, mutta ehta asia on pysynyt omalla jalustallaan. Jalusta sen kuin kiillottuu, kun vanha suolenpätkälinko palaa 16 vuoden pitkäsoittotauon jälkeen yllättävänkin verevänä. Toissa- ja viimevuotiset pikkulevyt eivät antaneet odottaa näin mehukasta meininkiä. Vaikka Macabre Eternal on soundillisesti legendaarisia Autopsy-levytyksiä puhtoisempi, musiikki on sitä tuttu ihteään. Ajoittain tuntuu, että paska levittyy vain tehokkaammin hieman erottelevamman äänituotannon keinoin. Totutun "vähäsäröinen", hetkittäisin melodiavierailuin koristeltu kuolometalli, tuomitsevat riffit, roisi rokkaus ja hardcorepunkista tuttu kohkaaminen vuorottelevat, ja sanoituksissa tylsää, maukkaasti repivää puukkoa saa koko maailma. Macabre Eternal on 65 minuutin mitassaan (pisin biisi ottaa reilut 11 minuuttia) liian iso lihakasa kerralla kuopattavaksi, mutta palasina – ja tämän voi käsittää ihan miten haluaa – siitä nauttii suuresti. En keksi juurikaan syitä, miksei vanha fani olisi levyn kanssa naama virneessä. - riekin matti Levy arvostellaan 17.6. ilmestyvässä Infernossa. Mukana myös bändin haastattelu.

Amerikkalainen legenda Autopsy on kuoloalan matkituimpia yhtyeitä. Moni on yrittänyt kopioida sen rokkaavaa roiskintaa, mutta ehta asia on pysynyt omalla jalustallaan.

Jalusta sen kuin kiillottuu, kun vanha suolenpätkälinko palaa 16 vuoden pitkäsoittotauon jälkeen yllättävänkin verevänä. Toissa- ja viimevuotiset pikkulevyt eivät antaneet odottaa näin mehukasta meininkiä.

Vaikka Macabre Eternal on soundillisesti legendaarisia Autopsy-levytyksiä puhtoisempi, musiikki on sitä tuttu ihteään. Ajoittain tuntuu, että paska levittyy vain tehokkaammin hieman erottelevamman äänituotannon keinoin.

Totutun ”vähäsäröinen”, hetkittäisin melodiavierailuin koristeltu kuolometalli, tuomitsevat riffit, roisi rokkaus ja hardcorepunkista tuttu kohkaaminen vuorottelevat, ja sanoituksissa tylsää, maukkaasti repivää puukkoa saa koko maailma.

Macabre Eternal on 65 minuutin mitassaan (pisin biisi ottaa reilut 11 minuuttia) liian iso lihakasa kerralla kuopattavaksi, mutta palasina – ja tämän voi käsittää ihan miten haluaa – siitä nauttii suuresti. En keksi juurikaan syitä, miksei vanha fani olisi levyn kanssa naama virneessä.

– riekin matti

Levy arvostellaan 17.6. ilmestyvässä Infernossa. Mukana myös bändin haastattelu.

Lisää luettavaa