Blogi: Evergrey – Glorious Collision (ilm. 23.2.)

31.01.2011
Ota maailma ja syleile.
Kuva: Laulaja-kitaristi Tom S. Englundin despoottimaisin ottein johtama Evergrey on ristiriitaisuudessaan mielenkiintoinen pumppu: sen mahtipontisuus ja maailmojasyleilevä (melo)dramaattisuus hipovat jo käsityskyvyn rajoja, mutta paatos on niin rehellisen tuntuista, että toiminta kääntyy lopulta yhtyeen eduksi. Jälleen rivejään rukanneen göteborgilaisbändin seiska jatkaa samoja hivenen kiemuraisen melometallin latuja kuin aiemmatkin levynsä, ja homma toimii enimmän aikaa vallan mainiosti. Raskautta on riittävästi kovemmankin jätkän tarpeiksi, ja sanoitusten alakuloinen, ajoittain naiivin oloinen herkkyys niistää koviksestakin nössön. ”Yhdessä itkien” voisi olla (tämänkin) albumin motto. ”We are liers and vultures, rapists of the weak”, Englund laulaa kappaleen To Fit the Mold aluksi. Ei kai tuohon ole vastaankaan sanomista? - riekin matti Levy arvostellaan 25.2. ilmestyvässä Infernossa.

Laulaja-kitaristi Tom S. Englundin despoottimaisin ottein johtama Evergrey on ristiriitaisuudessaan mielenkiintoinen pumppu: sen mahtipontisuus ja maailmojasyleilevä (melo)dramaattisuus hipovat jo käsityskyvyn rajoja, mutta paatos on niin rehellisen tuntuista, että toiminta kääntyy lopulta yhtyeen eduksi.

Jälleen rivejään rukanneen göteborgilaisbändin seiska jatkaa samoja hivenen kiemuraisen melometallin latuja kuin aiemmatkin levynsä, ja homma toimii enimmän aikaa vallan mainiosti. Raskautta on riittävästi kovemmankin jätkän tarpeiksi, ja sanoitusten alakuloinen, ajoittain naiivin oloinen herkkyys niistää koviksestakin nössön. ”Yhdessä itkien” voisi olla (tämänkin) albumin motto.

”We are liers and vultures, rapists of the weak”, Englund laulaa kappaleen To Fit the Mold aluksi. Ei kai tuohon ole vastaankaan sanomista?

– riekin matti

Levy arvostellaan 25.2. ilmestyvässä Infernossa.

Lisää luettavaa