Tyhmänjankuttava puheintro ei lupaa suuria. Toivottavasti ajatuksena ei ole ollut luoda uhkaavaa tunnelmaa, efekti kun on lähinnä mallia naamapalmu.
Tästä eteenpäin Alankomaiden thrash-nyrkki pistää menemään tutulla, Amerikka- ja Eurooppa-vaikutteita sotkevalla vaihteella.
Uskonnonvastaisuutta, epäjärjestystä ja sotaa huutava meininki on kautta linjan ihan jees ja pää kyllä heiluu ajoittain, etenkin Exodus-sahauksen osuessa hermoon, mutta lopulta levy jättää jälkeensä vain typötyhjän, lisävirikkeitä janoavan mielen.
Jos tyytyy hyvin mutta miljoonaan kertaan tehtyyn rässiin, LotD ojentaa taas kerran asiallista hyllyntäytettä. Enemmän vaativalla olisi aihetta huoleen – oikeastaan koko genren suhteen.
– riekin matti
Levy arvostellaan 28.1. ilmestyvässä Infernossa.