Kai tässä joutuu pikkuhiljaa ruuvailemaan perusnihkeää suhtautumistaan vanhojen bändien comebackeihin muutamaa napsua avoimemmaksi. Sen verran hyvää jälkeä näissä merkeissä on tullut korville tänäkin keväänä.
Antoisaa kynnöstä jatkaa vuonna 2008 toista kertaa palannut Armored Saint, joka julkaisi aikoinaan muutaman kohtuullisen arvossa pidetyn albumillisen määrittelyä kaipaamatonta heavyä. Alun perin jo vuonna 1982 perustettu ryhmä tunnetaan nykyisin varmasti parhaiten entisen Anthrax-solistin, aina yhtä maukkaasti vetelevän John Bushin, kasvualustana.
Juuri määrittelemättömyys riemastuttaa myös kesäkuun alussa julkaistavalla Win Hands Down -albumilla (katso levyn nimivideo alta). Nykymusamaailmassa, jossa jokainen sävel pitää luokitella erikseen ja niitä perhanan luokkia piisaa, on niin maan perhanan raikasta kuunnella musiikkia, jota voi kutsua yksinkertaisesti raskaaksi rockiksi – vieläpä helvetin hyväksi sellaiseksi. Kaikkinaiset leimat ovat täysin tarpeettomia.
Melkoisen uskomatonta kyllä, Win Hands Down saattaa hyvinkin olla Armored Saintin tähän asti paras albumi. Paljonpuhuvaa on, että vaikka biisit ovat varsin reippaanmittaisia, kiekko tuntuu sujahtavan ohitse hetkessä, vain uusintakuuntelua hinkuakseen. Levy pursuaa tarttuvuutta, mainioita melodioita ja reipasta meininkiä, eikä sitä kuunnellessa voi muuta kuin uskoa kesän pian saapuvan.
Länttäänpäs sittenkin yhden leiman. Siitä kuikkii papukaija.
Huom! Tämä ei ole arvio vaan pikaiseen tutustumiseen perustuva ennakkokatsaus. Arvostelu löytyy printti-Infernosta myöhemmin.