Maanantai. Tuo keikkapäivistä parhain toi näin marraskuun aluksi mukanaan kaksi ruotsalaista ja yhden suomalaisen melodeathin edustajan. Lienee sanomattakin selvää, että tässä tapauksessa yhden rakkaan länsinaapurimme edustajan läsnäolo riitti syyksi raahautua paikalle. Lisää hyviä syitä ei illan mittaan löytynyt.
Omnium Gatherum on rikkonut rajojaan ja parantanut antiaan albumi albumilta jo vuosien ajan. Tästä huolimatta bändi on aina jättänyt elävänä hieman kylmäksi. Itse asiassa samainen pumppu taisi lämmitellä Dark Tranquillityä viimeksikin.
Tuolloinen Tavastian- ja nyt nähty Nosturin-veto eivät eronneet oikeastaan millään tavalla toisistaan. Hyviä sävellyksiä löytyy, mutta bändin tehdessä lavalla täsmälleen samaa kuin niin moni muukin ja vieläpä puuroisten soundien sotkemana, ei koko keikasta voi sanoa mitään erityisen hyvää tai pahaa.
Keskimmäisenä esiintynyt Avatar on puolestaan ihan toinen tarina. Ennen keikkaa bändi ei ollut tuttu, eikä asia tule keikan perusteella muuttumaan. Avataria voisi kuvailla jonkinlaiseksi amoralmaiseksi yhdistelmäksi melodeathiä ja kasariheviä.
Musiikin ohella tämä oli viety laulajan tiukkoja housuja ja paksuja hiuksia myöten äärimmilleen. Jopa niin pitkälle, että hetkittäin mieleen tuli parodiabändi, joka on kasannut yhteen korneimmat puolet In Flamesista, nu-metallista ja Acceptin kaltaisista bändeistä. Kuulostaako hyvältä? Ei kuulostanut Nosturissa.
Kahden tunnin haukottelun ja naureskelun jälkeen Dark Tranquillityn intronauha lähti soimaan, ja tiiviiksi massaksi puristunut yleisö kertoi omaa kieltään siitä, minkä takia edes maanantai ei estänyt saapumasta Nosturille. Heti Mikael Stannen ja kumppaneiden syöksyttyä lavalle koko yleisön energia nousi kertaheitolla, eikä bändi jättänyt huomioimatta tätä. Tästä alkoi noin puolitoistatuntinen kattaus melodisen death metalin parhaan edustajan tarjoilemia herkkuja, jotka saivat keikan tuntumaan puolituntiselta rykäisyltä parinkymmenen kappaleen sijaan.
Dark Tranquillityn soittajat saattavat olla melko hillitysti elehtiviä kavereita, mutta tämä ei haittaa yhtään Mikael Stannen elehtiessä kuuden edestä. Tämä on todettu aiemminkin, mutta sanottakoon vielä kerran, että lähes kaikilla metallibändien nokkamiehillä olisi jotain opittavaa tältä herrasmieheltä.
Stanne jaksoi hymyillä vilpittömästi koko keikan ajan, liikkua herkeämättä ja ottaa kontaktia yleisöön kasvotusten huutamista ja kättelemisiä myöten. Jo edellä mainitun takia Nosturista poistui korvasta korvaan ulottuneen hymyn kera.
Tämä yksin saattaisi jo riittää, mutta Dark Tranquillity pääsi hieman yllättämäänkin. Tästä pitivät huolen hienosti kootut taustavideot ja biisivalinnat, joista kasattiin yhteen hieno kattaus hittejä ja harvinaisuuksia.
Palkitsevana yksityiskohtana on mainittava, että bändin uusin albumi We Are the Void osoitti jälleen mahtinsa sen poimintojen oltua monella tapaa keikan kohokohtia. Taustavideoilla puolestaan nähtiin melkoinen verkosto kappaleiden teemoja visuaaliseksi puettuna, mikä sai monesti tuijottamaan vain niitä itse bändin sijaan.
Dark Tranquillity on mielestäni kaikkien aikojen paras melodeath-bändi. Niin levyltä kuin livenä. Avatar pääsi illan perusteella ehdolle huonoimmaksi. Omnium Gatherumin kuivuus puolestaan ei päässyt enää yllättämään. Kaksi tuntia kyllästymistä ja puolitoista tuntia silkkaa hurmosta olivat silti tällä kertaa paljon parempi juttu kuin jakauma antaa ymmärtää.
Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Susanna Torsti