Pakkasen syleilemä lauantai-ilta Turussa. Yleensä talviaikaan viimaisessa kaupungissa ei ole niin kylmä, etteikö olotilaa saisi lämpimäksi tuopposella mallasta. Lisää lämpöä on kuitenkin luvassa kaupungin suurimpiin lukeutuvalla keikka-areenalla Klubilla, missä oululainen Ghost Machinery vetää duurivetoista melodista metallia. Siispä sinne.
Illan aloittaa maanläheisesti ja tunteella hard rock -legenda Thin Lizzyn hittejä räimivä Jailbreak. Intensiivisen setin jälkeen päästään kuitenkin nopeasti itse asiaan. GM-viisikko kipuaa lavalle ja pistää homman käytiin tuoreimman Out for Blood -levynkin starttaavalla Face of Evilillä.
Melko harvalukuinen yleisö on selkeästi paikalla tämän bändin takia ja kannustaa alusta saakka sen minkä rahkeistaan irti saa. Ghost Machinery palkitsee kuulijat täräyttämällä Out for Bloodin yhtä biisiä (Eternal Damnation) lukuun ottamatta kokonaan.
Debyyttilevy Haunting Remainsiltakin kuullaan raidat Darkest Hour, Temples of Gold, World of Unbelievers, Down in Flames ja juuri menehtyneen kitarataiturin Gary Mooren muistolle vedetty lainaralli Out in the Fields. Ekstrana mainittakoon vielä koko porukan yhteinen onnitteluhuudatus GM:n turkulaisvokalistille Taage Laiholle.
Vaikka Ghost Machinery keikkailee – etenkin Oulua etelämpänä – melko harvoin, sen livekunnosta ei löydy moitteen sijaa. Esimerkiksi ennen tätä vetoa yhtye ei ehtinyt yhteistreeneihin kertaakaan, mutta kun kyse on ammattimiehistä, homma ei näytä kaatuvan harjoittelun puutteeseen.
Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, että bändi oli ehkä tästä syystä Klubin lavalla hivenen flegmaattinen. Se ei kuitenkaan vähennä Kummitusmasiinan muita ansioita, ennen muuta kitaristin ja primus motorin Pete Ahosen sävellyskynän jälkeä, jonka hienous tuli todistetuksi viimeistään Out for Bloodilla. Levyn biisit ovat kauttaaltaan tarttuvia, ja vaihtelua riittää aina balladeista keskitempoiseen hard rockiin ja nopeaan power-tykitykseen.
Ahonen on myös kitaran varressa melkoinen tekijä, mutta Klubilla tuli todistettua, että yhtyeen toinen keppikeisari Mikko Myllylä on vähintään Ahosen tasoa, sen verran vaivattomasti irtosivat miehen loihtimat soolojuoksutukset. Basisti Sammy Nyman pitää puolestaan pohjan kunnossa ja vannoo keikkaolosuhteissa ehkä eniten osallistuvan esiintymisen nimiin yhdessä terävävireisen tenorin omaavan Laihon kanssa.
Laiho pääsikin vetämään biisit suvereenisti Ahosen ja Nymanin vain tukiessa häntä taustalauluillaan. Out for Blood -levyssä on hiukan sitä vikaa, että melko tunnistettavan äänenvärin itsekin omaavan Ahosen taustat taipuvat pakostakin lähes duetoiksi Laihon leadien kanssa. Livenä homma toimi niin kuin sen pitääkin: yksi mies vastaa selkeästi yhdestä tontista, ja sillä siisti.
Varmasti ja ryhdikkäästi leiviskänsä hoiti myös GM-keikoilla koskettimia soittava Jarkko Väisänen. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä mainittakoon rumpali Jussi Ontero, joka on nopeutensa ja tekniikkansa puolesta tämän maan parhaiten säilyneitä kannuttajasalaisuuksia. Aliarvostamisesta tuskin on kyse. Lienee ennemmin niin, että kovin moni ei ole nähnyt Onteron työskentelyä keikalla. Suosittelen tsekkaamaan, jos vain kohdalle sattuu.
Mainitaan lopuksi keikan miksauksesta, joka tuntui olleen sen verran epätasapainossa, että ainakaan salin lavalta päin katsoen oikealle laidalle ei kuulunut Ahosen kitarasta paikoin juuri mitään.
Teksti: Jaakko Silvast Kuvat: Kimmo Jaramo