”Ämmät hei sitä pillua!” – Huora minihaastiksessa, Tuska 2017

Suvilahti 30.06.2017.

Huora, Tuska 2017
Kuva: Mikko Pylkkö

Tämän kevään yksi näkyvimpiä ja kuuluvimpia levy- ja keikkailukomeettoja on ehdottomasti tamperelainen punkin ja kyrpämetallin lähettiläs Huora. Bändi lakaisi pölyt Tuskan kattilahallin Inferno-lavalta perjantain festariavauksessa.

Huora-laulaja Anni Lötjönen, miten meni noin niinku omasta mielestä?

– Hyvin meni omasta mielestä. Sitä jännitin pitkin viikkoa, että miten keikka taittuu keskellä iltapäivää, mutta hyvinhän se ensimmäinen kerta meni. Ittellä oli sellainen fiilis kuin olis vetänyt perus baarikeikan. Hyvin pääsi tunnelmaan. Ei tarvittu mitään sen kummempaa. Luomusti, ihanasti ja iltapäivästi eteenpäin.

Bänditoveriaan komppaa Huoran perustaja, kitaristi Paavo Pekkonen.

– Oli muuten yllättävän paljon porukkaa. Ollaan vedetty noita puolen yön viikonloppukeikkoja, jossa porukka on kunnon tuiskeessa ja on hirveen kova meininki. Täällä ne sitten vaan katteli ja itte olin, että tykkääköhän ne edes, mutta jos miettii, että olisin itse täällä perjantaina kahden aikaan kattomassa ekaa bändiä vesiselvänä, niin kyllä minäkin vaan kattelisin.

Allekirjoittaneelle Huora on bändi, joka ensin oli vain pelkkä siisti nimi. Miksi pitää olla bändi, jonka nimi on Huora?

– Sillä on oikeasti tarina. Mun isä (legendaarinen Popeda-urkuri Eero ”Safka” Pekkonen, toim. huom.) sanoi kauan sitten jossain yhteydessä, että pitäisi olla olemassa punk-bändi, jonka nimi on Huora. Kerroin tästä ystävälleni Pasi Viitalalle, joka siis ei soita enää bändissä, mutta innostui asiasta. Yhtenä maanantaina oltiin legendaarisessa, jo edesmennessä Tampereen DD-pubissa ja siellä aamukänneissä keksittiin vihdoin pistää bändi pystyyn. Oltiin heti, että tähän tarvitaan naislaulaja ja molemmat kaivoi puhelimen esiin, että soitetaan Annille, että tuletko laulamaan Huora-nimiseen bändiin, Paavo Pekkonen avaa.

– Mietittiin vielä bändin nimeä, kun alettiin laittaa biisejä ulos, että tässä kohtaa sen vielä voisi muuttaa. Meille ittelle se nimi oli kuitenkin kasvanut osaksi ja se oli aivan normaali. Ja mie rakastan sitä, minkälaisia reaktioita se on herättänyt ihmisissä. Kaikki karsastaa sanoa sanaa huora. Jos nyt ajatellaan, että siitä sanasta tulee ekana mieleen maksullinen nainen, niin mitä pahaa on saada seksiä? Olettaen, että maksullinen nainen on omasta halustaan siinä hommassa. Jos ihminen itse valitsee olla seksityöläinen, niin eihän siinä ole mitään väärää. Minusta on mahtavaa, että ihmiset reagoi niin voimakkaasti perustarpeisiin, koska nussiminen on perustarve. Sitä on monia tapoja toteuttaa. Siitä, mitä Huora-nimi pohjimmiltaan tarkoittaa, saa aikaan hyvinä keskusteluja, Anni juttelee.

– Mielenkiintoista on myös, että on bändejä kuten Huoratron ja Huoraprinssi, ja aikanaan sellainenkin hieno bändi kuin Babylon Whores ja ne oli sillä tavalla ok. Ulkomailla on bändejä, joilla on oikeasti pahoja ja julmia nimiä. Mutta jos jonkun bändin nimi on Huora, niin se on heti, että hei, Paavo pohtii.

Miltä Anni sinusta naisena tuntuu laulaa Huora-nimisessä bändissä?

– Se ­ei liity millään tapaa naiseuteen. Monet tyypit tulee minulle just heittämään, että ”hei mitä huora, miten menee huora.” Mennäänkö Pate Mustajärvelle sanomaan, että ”hei Popeda, mikä meininki Popeda?!” Enhän mä ole millään tavalla huora vaan Anni, Huora-nimisen yhtyeen laulaja. Mulla ei ole tarkoitus mitenkään tuoda tässä mitään naisaspektia esille. Meidän Ämmät hei -biisi kertoo siitä, mitä mieltä mä olen naiseudesta. Kuunnelkaa se.

– Mulle on hirmutärkeitä kaikki tasa-arvoasiat, varsinkin naisasiat. En koe mitenkään, että mun laulaminen Huora-nimisessä bändissä heikentäisi minun asemaa, tai yleensä naisten asemaa, tai tekisi siitä mitenkään rumaa ja rivoa. Vaan se on juurikin, että ämmät hei sitä pillua. Huudetaanhan jätkillekin, että teissä on munaa, Anni selventää.

– Ja itse näin pesunkestävänä sovinistina haluan soittaa kitaraa sen nimisessä bändissä kuin Huora, jossa on nainen laulajana, Paavo lohkaisee.

Huora perustettiin vuonna 2015. Nyt kahta vuotta myöhemmin plakkarissa on yksi julkaistu pitkäsoitto ja meneillään olevalla kesäkiertueella soitatte tai olette soittaneet muun muassa Tavastialla, Tampereen YO-talolla, Tuskassa, Nummirockissa, Provinssissa ja Q-Stockissa. Miten ihmeessä te olette menneet läpi noin kovaa noin nopeasti?

– No vittu sano muuta! Musta ois ihana käydä tuolla yksitellen haastattelemassa jokaista meidän keikalla käynyttä ja kysymässä, että mikä meininki. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu, Anni miettii.

– Ehkä se on semmonen homma, että kun meidän asia on syntynyt vahingossa ja täysin vilpittömästi sen kummemmin mitään laskelmoimatta. Oltiin vaan, että pitäiskö meidän keikkailla ja laitettiin biisit nettiin, ja sitten yhtäkkiä meitä pyydellään joka paikkaan. Meidän tällainen keskinäinen hyvä meininki ilmeisesti välittyy ihmisille ja porukoilla on meidän keikoilla hyvä meininki. Hyvin kuvaavaa on se, että Helsingin On the Rocksin keikalla oli hemmetisti porukkaa ja kaikki tanssii siinä edessä ja jossain vaiheessa joku jotenkin kaatui kohti Annin monitoria ja se monitori kääntyi. Se tyyppi lopetti sen riehumisen, käänsi monitorin takasin paikalleen ja jatkoi sitä riehumista. Eli kaikilla on keikoilla se yhteinen maali, että on hyvä meininki ja korjataan asia, jos tapahtuu jotakin, Paavo sanoo.

– Ehkä sillä nimelläkin on oma merkityksensä, että otetaan Huora-niminen bändi keikalle. On ehkä isketty oikeaan saumaan. Keikoilla on ollut mahtava huomata, että sellaset nelikymppiset pui nyrkkiä ilmaan ja huutaa kuorossa, että ”huora, huora!” Näkee sellaisen lapsen innon aikuisen ihmisen kasvoilla, kun ne saa luvan kanssa huutaa ääneen tällaista. Ja me ollaan, että hyvä, kiitos tästä, Paavo nauraa.

Viimevuotiseen tapaan tähän loppuun Infernon kymmenen sanaa à la Anni:

Festarit: – Hauskaa!
Luonto: – Maailman parasta.
Ihmiskunta: – Ongelmissa.
Rakkaus: – Parempaa kuin luonto.
Pelko: – Ikävä seuralainen.
Hevimetalli: – Paskimmillaankin parasta.
Amerikka: – Kikkeliskokkelis!
Alkoholi: – Ongelma…?
Terrorismi: – Voi vittu…
Tuska Open Air 20 vuotta: – Paljon onnea vaan!