Ruotsalaisen melodeath-suuruuden Soilworkin nokkamies Björn ”Speed” Strid availee oluen itselleen, toimittajalle ja kuvaajalle hiukan nuutuneen oloisena Tuskan backtage-alueella lauantaina iltapäivällä. Miestä taitaa vaivata lievä dagen efter.
Björn yhtyeineen on saapunut Helsinkiin ja festarialueelle Tukholmasta muutama tunti sitten. Edessä on vielä kolme tuntia ennen kuin Soilwork-show starttaa Tuskan päälavalla.
Mainitsen Björnille, että edelliskerralla vuonna 2015 Soilwork taisi soittaa Tuskan äänekkäimmän keikan.
– Ihanko totta? Toivottavasti teemme sen tänäkin vuonna. En kyllä muista, kuka silloin hoiteli äänitiskiä. Mutta hyvä homma, mahdollisimman äänekäs on yleensä hyvä asia festareilla.
– Olemme soittaneet Tuskassa neljä, viisi kertaa, ja viimeksi taisi sataa. Se keikka on kyllä hieman hämärän peitossa, täytyy todeta. Mutta eka kertahan on aina paras, ja sanoisin, että näin myös meidän kohdalla, koska sen muistan melko selkeästi, Björn kelailee.
Kumpiko lähtee paremmin artistin näkökulmasta, keikka festareilla vai klubilla?
– Se riippuu. Festareilta haluaa yleensä vain mennä kotiin, joskus klubikeikoiltakin. Se riippuu fiiliksestä. Jos on paljon jengiä, sitä ei koskaan valita, se on aina erityistä. Esimerkiksi, kun vedät jossain Wackenissa, etkä edes näe kaikkia siellä perällä, se on erityistä. Intiimimmässä ympäristössä hyvällä lavasoundilla vedetty keikka on myös aina hieno kokemus.
– Parhaat festarikeikat ovat olleet Ranskan Hellfestissä ja Belgian Grasspopissa. Toisaalta Hellfestissä on tapahtunut myös se pahin festarikokemus (vuonna 2014). Basistimme (Ola Flink) meni läpi lavasta.
– Hän hyppäsi syystä tai toisesta ilmaan yhden biisin intron aikana, lava petti ja kaveri putosi kolme metriä alaspäin ja veti kaikki monitorit, mikit ja bassokamansa mukanaan. Lopulta se keikka meni todella hyvin ja siitä jäi päällimmäiseksi hauska muisto, mutta se olisi voinut päättyä myös todella huonosti. Onneksi se oli Ola, koska hän on iso ja lihaksikas kaveri. Jos se olisi ollut vaikka Dirk (Verbeuren, silloinen rumpali), en tiedä olisiko hän selvinnyt.
Muistatko, milloin olet itse käynyt festareilla ensimmäisen kerran?
– Kyllä, Hultsfred 1994, Björn sanoo selvällä ruotsin kielellä ja viittaa vuodesta 1986 saakka järjestettyyn ruotsalaiseen monimusiikkifestariin.
– Siellä taisivat sinä vuonna soittaa ainakin Blur ja Cathedral. Hitto, siitä reissusta en kyllä kauheasti muista, Björn nauraa.
– Olin vain 15-vuotias ja tuntuu edelleen uskomattomalta, että vanhempani edes päästivät minut sinne. Se oli mieletöntä. Olin silloin melkoisen kova black metal -mies ja toisaalta myös indie pop -diggari. Outo yhdistelmä, eikö? Näin siellä myös ruotsalaisen indie-bändi Popsiclen, Björn huudahtaa.
Palataanpa nykypäivään, Soilworkiin ja yhtyeen seuraavaan studioalbumiin. Edellinen, kymmenes The Ride Majestic, ilmestyi kaksi vuotta sitten. Milloin on lupa odottaa seuraavaa?
– Sain itse asiassa Davidilta (Andersson, kitara) uusia biisejä tällä viikolla ja ne kuulostivat todella lupaavilta. Me alamme pikku hiljaa päästä taas kirjoitusmoodiin, mutta en usko, että uusi Soilwork-levy ilmestyy ennen syksyä 2018. Uskoisin, että pääsemme studioon ensi keväänä. Mutta nyt onkin ollut hyvä pitää hiukan taukoa. Olemme kiertäneet todella paljon The Ride Majesticin tiimoilta. Samoin minulla on omat kiireeni The Night Flight Orchestran kanssa. On hyvä ottaa hiukan etäisyyttä Soilworkiin ja lähestyä hommaa uudestaan kaikessa rauhassa.
– The Night Flight Orchestra julkaisi uuden levyn Amber Galactic toukokuussa ja vedimme myös ensimmäisen keikkamme Ruotsin ulkopuolella. Bändin vastaanotto on ollut huikeaa. Tuntuu, että kaikki pitävät siitä, olitpa sitten black metal- tai AOR-fani. Yritämmekin saada yhtyeen kunnolla tien päälle tulevan syksyn aikana. Haluaisin tuoda The Night Flight Orchestran ehdottomasti myös Suomeen, Björn juttelee.
– Se on musaa, joka on ollut mukanani ihan nuoresta pitäen. Muistan aina, kun istuin äitini autossa ja siihen aikaan (1980-luvulla) oli monia hyviä melodista rockia soittavia radiokanavia, ja kaikki ne hienot melodiat painuivat mieleeni. Sen jälkeen toki löysin extreme metalin, mutta melodinen rock palasi kuvioihin jossain vaiheessa ja sellaista me kaikki Soilworkissakin kuuntelemme lavan ulkopuolella. Tällä hetkellä olen puoliksi metallimies ja puoliksi rokkari, Björn varmentaa.
Ja lopuksi vielä Speedille nopeat Infernon kymmenen sanaa:
Festivaalit: – Krapula.
Luonto: – Pako.
Ihmiskunta: – Totaalista paskaa (naurua). Siis on minulla toivoa. En osaa vastata tähän…
Rakkaus: – Todella tärkeää.
Pelko: – Aina siellä.
Heavy metal: – Elämän mittainen rakkaus.
Amerikka: – Syyllinen.
Alkoholi: – Hyvä ja paha.
Terrorismi: – Mene pois!
Tuska Open Air 20 vuotta: – Onnittelut!