Enemmän liikettä, vähemmän mystiikkaa – Ghost lämppäreineen Helsingin jäähallissa

Ghost, Kvelertak, The Great Discord – 30.4.2017 Helsingin jäähalli

Kuva: Mikko Pylkkö

On outo tunne seurata Kvelertakin keikkaa jäähallin istumakatsomosta – varsinkin, kun on tottunut seuraamaan bändin toimitusta klubilavojen eturivistä. Norjalaisbändin raivokas metallin ja hard rockin sekametelisoppa suorastaan vaatii jonkinlaista liikehdintää, mutta tällä kertaa piti tyytyä maltilliseen päänheilutukseen ja jalkojen vatkaukseen.

Toisaalta korkealta katsomosta oli mielenkiintoista seurata, millaisia reaktioita Kvelertak synnytti yleisössä. Bändi saa jo Nosturin kokoiset paikat hehkuviksi hornankattiloiksi, mutta suurilla areenoilla riittää vielä vähän tekemistä. Siellä täällä näkyi heiluvia hiuksia ja aivan edessä näytti olevan moshpitin kaltainenkin, mutta kunnon käsimereksi homma laajeni vain lähinnä niissä kohdin, kun yhtyeen jäsenet innostivat läpsyttelyyn omalla esimerkillään. Ja tokihan iso osa yleisöstä oli tullut katsomaan nimenomaan illan pääbändiä.

Keikkaa saattoi silti pitää työvoittona ja halli oli varsin täynnä jo Kvelertakin aikana. Hyvä tunnelma varsinkin Bruane Brenin kaltaisten iskusävelten kohdalla välittyi istumapaikoille asti ja yhtye antoi tapansa mukaan kaikkensa. Ihan samoja tunnelmia ei ollut ensimmäisen lämppärin The Great Discordin aikana. Bändi oli ylipäänsäkin varsin tylsää mahtipontisuuteen pyrkivää tuuttausta.

Ghost on tehnyt määrätietoista työtä noustakseen rock-taivaan kirkkaimpien tähtien joukkoon. Ahkera keikkailu, osuvat lämppäripestit ja varsin tiivis julkaisurytmi ovat tuottaneet tulosta, ja nyt yhtye alkaa nousta pysyvästi areenatasolle kaikilla keskeisillä markkina-alueilla.

Kaikella on tietysti hintansa, sen on saanut lukea viime viikkojen aikana erilaisilta rock-uutispalstoilta. Ghost näyttäisi olevan tiukasti laulajansa Papa Emeritusin eli Tobias Forgen projekti, jossa muut jäsenet vaihtuvat, ja heistä osan mielestä hommia ei ole hoidettu asiallisin ottein.

Toiseksi hinnaksi voi halutessaan lukea sen, että päämääriin pyrkimisen ehtona on monesti tiukka formaattiajattelu. Useampaan kertaan Ghostin lavalla nähneenä tutuksi alkavat tulla esimerkiksi samat välispiikit ja show-osiot. Sama piirre näkyy kyllä muissakin vahvaan teatraalisuuteen turvautuvissa bändeissä Alice Cooperista ja Kissistä Mötley Crüen kautta Slipknotiin. Tietyt tutut piirteet säilyvät kiertueesta toiseen.

Kasvaville yleisömassoille ne totta kai ovat uusia ja kiinnostavia juttuja, mutta vanhoille faneille jo tuttua kauraa. Toivottavaa olisikin, että Ghost tietyn suosion tason saavutettuaan kehittelisi konseptiinsa jotain merkittävästi uudenlaista. Sinällään alkuperäinen perusidea on kyllä skaalattu osaavasti ja vaikuttavasti jatkuvasti suureneviin puitteisiin. Musiikillisesti esimerkiksi Cirice venytettyine alkuineen ja iskutuksineen on kuin luotu isoille ihmismäärille esitettäväksi ja siitä alkoi tämänkin keikan kaikkein hekumallisin jakso.

Alusta asti mukana olleen fanin näkökulmasta saattaa tulla mukaan myös inhimillinen kokemus siitä, että ”kyllä ennen oli paremmin”. Monstrance Clockin kauniiden saatanallisten säkeiden laulaminen hikisellä klubilla on erilainen yhteisöllinen kokemus kuin isossa salissa. Toisaalta tietty mystiikka on hävinnyt myös sen myötä, että Forge on käskyttänyt uudet ghoulinsa koko ajan aktiivisempaan liikehdintään suosion ja kasvaneiden lavojen myötä.

Ensimmäisillä näkemilläni Ghost-keikoilla vuoden 2011 Sweden Rock -festivaalilla ja Tuskassa jäsenten liikkuminen oli minimaalista ja keikkojen dramatiikka syntyi sen myötä. Nyt hyppelehtimistä ja juoksemista voi ajoittain verrata jo Bruce Dicksinsonin tai The Dillinger Escape Planin suorituksiin.

Joku voi lukea kaiken tämän negatiivisena kritiikkinä. Enemmän edellä sanottu on kuitenkin asioiden ja kehityskulkujen kuvailua. Ghostin kappaleet ovat yhä upeita, leikkisaatanallinen imago on vetoava ja keikat soitetaan rautaisella ammattitaidolla. Erilaiset sisäiset ja ulkoiset muutokset tekevät vain live-kokemuksesta erilaisen – kauemmin kehitystä seuranneille kenties hieman vähemmän salaperäisen ja mystisen. Silti Ghost on yhä kohtalokasta viihdettä koko rahan edestä.

Lisää kuvamateriaalia keikasta on nähtävissä Infernon Instagram-tilillä.