Live: Freedom Call, Heavy Metal Perse, Constantine – Jyväskylän Lutakko 12.4.2014
Toivon, että vuosi 2014 ei jää mieliin ainoana ajankohtana, jolloin Suomessa saatiin nauttia huipputason kansainvälisen melodisen power metalin klubikeikoista Helloweenin, Gamma Rayn ja Edguyn kaltaisten nimien seurassa. Viimeksi mainittukin saapuu syksyllä Härmään samoille leveysasteille, joilla maanmiehensä Freedom Call temmelsi huhtikuun toisena viikonloppuna. Jyväskylän Lutakossa ei ole nähty vastaavaa käytännössä viime vuosikymmenen puolivälin HammerFallin keikan, joka vedettiin niin sanotun vanhan Lutakon viimeisenä keväänä.
Helsingin- ja Tampereen-vetojen jälkeen baijerilaisnelikko, ilometallin kaikkein suurin saapui Keski-Suomeen kiertuekaverinsa, kotoisen Heavy Metal Persen kanssa. Kaksikko sai Lutakossa rinnalleen paikallisen prog metal -komeetta Constantinen, joka sopi kattaukseen mainiosti jo senkin takia, että se keikkailee HMP:n tapaan perin harvakseltaan. Constantine itse asiassa soitti Lutakon lavalla nyt vasta ensimmäistä kertaa, vaikka jyväskyläläinen porukka onkin. Lavan yläpuolellahan bändi on veivannut jo vuosikaudet, sillä yhtyeen treeniluola sijaitsee tanssisalin kolmannessa kerroksessa.
Niin tai näin, hyvin harjoitellut Constantine polkaisi illan käyntiin isolla lavainnolla ja -energialla, jollaista näkee harvemmin matematiikkametalliin hurahtaneilta yhtyeiltä. Constantinen musiikki on nykyisellään levyllä ja ennen muuta livenä ainakin kuulijalle erityisen haastavaa. Runsaasti erilaisia rakenneratkaisuja sisältävät biisit, etenkin uunituoreen Resign Due -levyn sellaiset, poukkoilevat sinne tänne. Kuulijan onneksi käytännössä jokaisesta bändin kappaleesta löytyy kuitenkin selkeä ja yleensä myös tarttuva kertosäe, jossa viimeistään pääsee hyppäämään progekyydin vietäväksi.
Lutakossa Constantinen soitto, johtuen varmasti keikkojen vähyydestä, oli kulmikasta, joskin äärimmäisen tarkkaa. Osaava yhtye sai kunnon flow’n päälle oikeastaan vasta setin lopulla. Etenkin kakkoslevyn instrumentaalinen nimikappale oli yhtä pirullista ilotulitusta alusta loppuun. Kappaleessa lavalla vieraili levylläkin saksofonisoolon luikauttava Oula Karppinen, joka oli mies paikallaan. Toinen samanlainen oli bändin rumpali Marko Möttönen, joka pääsi näyttämään juurikin Resign Duessa huikeita fillipyörityksiään sydämensä kyllyydestä. Soundillisesti Constantinen keikka kulki kokonaisbalanssiltaan hiukan vieressä. Vokalisti Lassi Vääränen olisi kuulunut yleisöön ilman korostamistakin. Bändi joka tapauksessa onnistui suhteellisen kovassa näyttöpaikassa, mikä tietää hyvää tulevan syksyn Englannin-rundia (!) ajatellen.
Kajaanilaislähtöinen Heavy Metal Perse on sekin kaikkinensa hieno yhtye ja kulttimaineensa väärti. Yhtyeen vahvamelodiset biisit, suomeksi vedetyt, keskivertoa rikkaammat sanoitukset, alkuvuosien Running Wild -tuotannon mieleen tuovat riffit, Iron Maiden -laukkakompit ja kitaraharmoniat sekä aavistuksen käppäilevä yhteissoitto ovat aitoudessaan asioita, joilla on mitä ilmeisemmin juuri suomalaisen metallistin mielenmaisemaa puhutteleva vaikutus.
HMP:n keikalla eturivin valloittanut porukka eli ja lauloi kymmenen biisin setin enemmän tai vähemmän mukana. Ja mikäs oli laulaessa, kun bändilläkin näytti olevan hauskaa. Tai kun setissä kuultiin uusimman Aikakirjat -levyn Paha-Paavo, Merirosvokaupunkiin ja Malja rivimiehille sekä aikaisempaa satoa kuten Legenda taikamiekasta, Pahaksi parkittu Lalli ja Kauan eläköön kuningas! Kitaristi-laulaja Matias Palmin osuudesta täytyy tosin erikseen mainita, että HMP:ssä hänen keulamiehen taitonsa menevät hiukan hukkaan samaan aikaan sekä kitaraan että laulumikkiin sidottuina.
Freedom Callin kivutessa lavalle veivaamaan vajaata parituntistaan Lutakko oli hädin tuskin puolillaan. Keikalle oli kuitenkin kuuleman mukaan tultu aina Kuusamoa ja Rovaniemeä myöten, joten paikalla oli vain joko yhtyeen tai genren ylistäjiä. Siitäkin huolimatta tuli mieleen helmien heitteleminen sioille, sillä yhtä ammattitaitoisesti kaikilla osa-alueilla operoivia pitkän linjan yhtyeitä ei – kaikki genret mukaan lukien – kovin usein esimerkiksi Lutakon lavalla näe.
Kiertuekavereidensa mukaan stagen ulkopuolella asiallisesti ilman egokeulimista ja nöyrästi työhönsä suhtautuva bändi tuli ja otti harvalukuisen mutta innokkaan yleisönsä kuin olisi soittanut Wackenin päälavalla. Vokalisti-kitaristi Chris Bay, bändiin takaisin palannut basisti Ilker Ersin, kitaristi Lars Rettkowitz ja rumpali Ramy Ali soittivat ja esiintyivät 110 prosenttia lasissa.
Bändi paukutti ilmoille uuden, edellisiä paremman Beyond-levynsä biisirivistöä, samoin kuin vanhoja hittejä Tears of Babylonista Warriorsiin, Land of Lightiin ja Freedom Calliin. Freedom Callin vahvasti duurivoittoinen power metal jylläsi kappale toisensa jälkeen hyvillä, voimakkailla ja kuulailla soundeilla, tasaisilla biisitempoilla, osaavilla kitarasooloilla ja maestro Bayn rallista toiseen kestäneellä karismaattisella tenorilla.
Niin hauskalta kuin se ehkä ulkopuolisesta näyttikin, bändi ja yleisö saivat aikaan jopa oikeaoppisen yhteislaulukohdan Power & Glory -anthemissa. Käytännössä kyseinen hetki kiteytti illan kaikkein parhaiten: bändi oli paikalla juuri tätä yleisöä ja yleisö juuri tätä bändiä varten.
Katso lisää Toni Salmisen keikkakuvia tämän linkin takaa.