Live: Amon Amarth – Pakkahuone, Tampere, 23.2.

25.02.2012

Teksti ja kuvat: Vilho Rajala

Viime kesän Tuskassa Amon Amarth veti sunnuntain viimeisenä esiintyjänä todellisen hyvän mielen heavy metal -keikan, ja niinpä odotin bändiä Pakkahuoneelle kuin kuuta nousevaa. Minut tempaisi bändin maailmaan vasta viimevuotinen Surtur Rising. Aiempia tekemisiä on tullut seurailtua vain ulkokohtaisesti.

Joudun aloittamaan raporttini pahoittelulla Profane Omenille siitä, että ehdin omien soittoharrastusteni takia paikalle vasta kun bändi soitti viimeistä biisiään. Kuuleman mukaan meininki oli ollut alusta asti kohdallaan, vaikka väkeä ei ollut bändin aloittaessa paikalla juuri lainkaan. Lämppäripesti tällä kiertueella on joka tapauksessa lahtelaisille hieno asia.

Amon Amarth starttasi uuden levyn War of the Gods -biisillä vihreässä valaistuksessa. Soundi oli alusta lähtien selkeä ja kirkas. Se on tämän bändin keikoilla elinehto, koska hienoista kitaramelodioista ja sovituksista on saatava selvää.

Bändi henkilöityy tietenkin laulaja Johan Heggiin, joka heilutteli miekkaa Infernon kannessa vuosi sitten. Ainakaan lavakarisman puutteesta tätä miestä ei voi syyttää. Vaikuttavan kokoinen ja näköinen Hegg on lisäksi örinähommissa koko lailla omaa luokkaansa. Slaves of Fearissa rääkynäpuoli tuntui tuottavan hieman ongelmia, mutta keikan loppua kohden miehen ääni aukesi.

Rumpali Fredrik Anderssonin jalkatyötä on pakko arvostaa. Melkein jokainen biisi perustuu todella nopeaan suoraan tuplabassaritykitykseen, mutta ukko klaarasi koko keikan tarkasti ja tiukasti.

Pakkahuone ei ollut todellakaan tupaten täynnä, mikä oli sääli. Tällaista laatumetallia ei Tampereella kovin usein tarjoilla. Toisaalta yleisö kyllä karjui sen minkä äänijänteistä lähti. Ehkä samana iltana Yo-talolla vetänyt Swallow the Sun verotti osanottoa, mene ja tiedä. Ympärilleen katselemalla saattoi todeta, että paitamyynti on varmasti aika olennainen osa bändin tulorakennetta.

Hegg ja kumppanit saavat livenä aikaan todella vaikuttavan tunnelman, vaikkei heidän esitykseensä mitään erikoisia temppuja kuulukaan. On ilmiselvää, että juomasarvea taajaan kohotteleva Hegg polveutuu itse suoraan viikingeistä. Se tehostaa kappaleiden hienoja tarinoita. Parhaimmillaan komeat melodiat ja myyttiset tekstit saavat kylmät väreet selkäpiihin. Myönnettäköön sekin, että Under the Northern Starin kohdalla molempiin silmiin taisi mennä yhtä aikaa roska.

Amon Amarth on koonnut kovista biiseistä, tiukasta soitosta, vahvasta läsnäolosta ja heavy metalin parhaista kliseistä paketin, joka tekee keikalla tehtävänsä. Hieno bändi.

Settilista:

War of the Gods
Runes to My Memory
Destroyer of the Universe
Live Without Regrets
The Pursuit of Vikings
For Victory or Death
The Beheading of a King
Slaves of Fear
The Fate of Norns
Where Is Your God?
Under the Northern Star
Free Will Sacrifice
Cry of the Black Birds
Death in Fire

Twilight of the Thunder God
Guardians of Asgaard

Lisää luettavaa