Metallifestaritulokkaalle peukkuja enimmäkseen ylös – Tampere Metal Meeting ”saunottu”

Tampere Metal Meeting – 17.–18.6.2016 Tampere

Andi Balogh - Archè Photography
Kuva: Andi Balogh - Archè Photography

Infernon kirjoittava delegaatio Tampere Metal Meetingissä koostui Eetu Järvisalosta ja Aki Nuopposesta. Heidän tuntemuksiaan festaritulokkaasta löytyy alta puumerkeillä EJ ja AN. Kuvista vastasi Andi Balogh.

Peukkuja ylös ja alas

EJ: – Ensimmäistä kertaa järjestetty Tampere Metal Meeting oli saanut kiinnostavat puitteet ympärilleen. Metallisesta ja rokkaavasta artistikattauksesta löytyi isoja ja hieman pienempiä, mutta sitäkin mielenkiintoisempia ja elinvoimaisimpia nimiä. Pientä punakynää täytyy antaa ainakin yleisön erottaville anniskeluaidoille, jotka olivat outo ratkaisu. Olihan festivaalilla kuitenkin jo valmiiksi ikärajana 18. Tämän lisäksi tapahtuman naurettavan pienistä ruoka-annoksista suhteessa hintaan ei jäänyt kehuttavaa.

AN: – Uudeksi festariksi sen alue ja palvelut lähentelivät parasta mahdollista tulosta. Kieltämättä pientä ihmetystä aiheutti erillisen anniskelualueen mukana olo, mutta tämä ja ruokakojun pienet hinta-laatu-suhteen epämääräisyydet eivät juuri naarmuttaneet tunnelmaa, jonka takasivat pitkälti kolme avainratkaisua. Lavojen sijoittaminen vastakkain alueen vastakkaisille puolille, anniskelualueen ulottaminen molempien lavojen eteen saakka ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, anniskelualueelta löytynyt Hopping Brewstersin tiski, joka piti maukkailla IPA- ja APA-oluilla huolen siitä, ettei naapurikioskin Fostersia tullut juuri jonoteltua.

Andi Balogh - Archè Photography
Andi Balogh – Archè Photography

EJ: – Black metal -bändien esitykset tuntuivat jäävän tapahtumassa hieman muiden genretyyppien varjoon. Tosin pienemmän kakkoslavan ottamisessa haltuun oli toki haastetta muillekin yhtyeille. Järveltä artistien selkään puhaltava tuuli teki miksaukselle tepposia ja sai äänen kiertämään välillä holtittomasti. Mustan metallin aktien kohdalla asia korostui.

AN: – Jos yksi asia oli festivaalilla ylitse muiden, se oli muutenkin loistavasti rakennetun festarialueen keskelle lyöty saunarekka. Kuvitelkaapa. Sauna, joka sijaitsee keskellä festarialuetta, jonka kyljessä on baaritiski, alueen väelle tarkoitettu bajamaja, ja jonka edustalta voit seurata aitiopaikalta kaikkia päälavan keikkoja. Voisiko mikään olla parempaa? No, yhdistetään tähän vielä se, että juuri saunomisen aikana lavalla riehui Finntroll, joten mikäs siinä oli pyyhkeet lanteilla omaa moshpitia pystytellä, samalla suomalaisesta puolisateisesta kesäillasta nauttien. Saunoja on nähty festareilla jos jonkinlaisia, mutta Tampere Metal Meeting osui tässä jo ensimmäisellä kerralla maaliin.

Finntroll

AN: – Niin, Finntroll! Eräs festariseurueestani totesi osuvasti kesken keikan, että jumalauta soittaako tämä bändi koskaan huonoja keikkoja? Niin. Ei ole tullut vastaan! Finntrollia on nähty klubeilla, areenoilla, festareilla, baareissa, laivoilla ja vaikka ja missä, mutta kaksi asiaa on ollut taattuja. Ensinnäkin meininki on katossa bändin vetäessä aina sadalla ja kymmenellä prosentilla. Toiseksi yleisössä meininki on vielä kattoakin korkeammalla, bändin saadessa aina aikaiseksi jonkinlaisen humalaa muistuttavan hurmoksen, oli ilolientä alla tai ei.

Andi Balogh - Archè Photography
Andi Balogh – Archè Photography

– Tampereella lähtökohdat olivat sekä otolliset että hieman epäonniset. Ajankohta lauantai-illan huuruisimmilla hetkillä oli täydellinen, sade ei ollut ihan niin täydellistä ja pienet tekniset ongelmat keskeyttivät keikan, mutta tästäkin huolimatta Finntroll otti yleisön ja koko festarialueen täydellisesti haltuun ja piti kiinni siitä, ettei peikkoryhmältä vain tulla huonoja keikkoja todistamaan!

Baptism

EJ: – Lord Sargofagianin johdattama black metal -poppoo ei yltänyt tällä kertaa missään kohtaa vakuuttavuuselementtiinsä. Syy ei tosin ollut yksin bändin, sillä esitys kärsi teknisiä vikoja. Tämä kuului selvimmin rumpumikityksen suhteen, kun yhden symbaalin isku otti ikävää soraääntä. Tilanne onneksi korjaantui keikan edetessä.

Andi Balogh - Archè Photography
Andi Balogh – Archè Photography

– Muitakin sopimattomuustekijöitä ilmeni. Pienen lavan puitteet ja auringonpaiste eivät olleet eduksi pääasiassa nopeaa mustaa metallia jyristelevälle yhtyeelle. En tiedä, hämmensikö tämä myös soittajia, sillä meno oli valitettavan pelkistettyä ja innostumatonta. Näin levyillä varsin toimivasti synkistelevistä veisuista jäi liian suorituksellinen olo. Jopa keikan viimeisenä kuultu, viimeisimmän As the Darkness Enters -albumin loistavan iskevä The Prayer jäi vaisuksi.

Tiamat

AN: – En suoraan sanoen edes tiedä, miten on mahdollista, että Tiamat nähtiin Tampere Metal Meetingin lavalla. Vaikka olen seurannut bändiä jo toistakymmentä vuotta melko tiiviisti, oli oma viimeisin muistikuvani Tiamatista se, että Johan Edlund oli joko lähtenyt bändistä itse tai saanut muiden jäsenien toimesta kenkää. Vaan eipä Tiamatia ole olemassa ilman Johan Edlundia ja niin tämä vanha kunnon luinen goottizombie nähtiin Ratinassa lavalla.

Andi Balogh - Archè Photography
Andi Balogh – Archè Photography

– Tiamat tuntuu olevan sellainen bändi, joka jakaa kaikin tavoin mielipiteitä. Joillekin se on täysin yhdentekevä orkesteri. Toisille taas suurin piirtein maagisinta ikinä. Yksi liputtaa alkupään tuotannon, toinen goottirockeimpien levyjen ja kolmas taas uusimpien laahaavuuksien puolesta. Allekirjoittaneelle keikka oli vuonna 2009 todistetun Nosturin keikan tavoin unelmien täyttymys, koska tapaan hehkuttaa bändin koko tuotantoa.

– Keikan ylivoimainen kohokohta kohta oli Tiamatin nykytuotannon täydellisesti kiteyttävä ja sitäkin aliarvostetumpi helmi, Amanethes-albumilta löytyvä Misantropolis. Siinä vaiheessa kun lakoniset kitarat jyräävät ainutlaatuisia melodioitaan ja Johan Edlundin matalat julistukset kaikuivat Ratinanniemellä, vilisi silmissäni satoja Tiamatiin liittyviä muistoja ja yritin jo tuolla hetkellä keksiä parhaan tilan kuvailla tuota tunnetilaa, mutta lopulta totesin itsekseni, että Tiamatin fanit kyllä tietävät, mistä puhun.

Barathrum

EJ: – On vähän siinä ja siinä, pystyikö kotimaisen black metallin pioneerin keikasta olemaan varsinaisesti pettynyt. Jos puhutaan soitannollisesta annista, niin vastaus on kyllä. Jos sen sijaan keskitytään viihdearvoon, niin sitä kyllä saatiin. Suurimpana tekijänä tähän oli yhtyeen surullisen kuuluisa keulahahmo, Demonos Sova, joka pinnisteli esityksen jotenkuten. Miehen vaappuminen, kärisevä vokaalitulkinta ja vähintään sekaisen oloiset välispiikit herkistivät väkisinkin virneeseen ja naurahteluun.

Andi Balogh - Archè Photography
Andi Balogh – Archè Photography

– Koska on kuitenkin tarkoitus arvioida pääasiassa musiikillista suoritusta, niin siitä ei löydä suurempaa kehumista väkisinkään. Settilista ratsasti pääasiassa bändin tunnetuimman albumin, Legions of Perkeleen biiseillä, jotka vedettiin läpi vailla sen kummempaa innostusta tekemiseen. Mitään erityisiä mokia soitosta ei ollut havaittavissa, mutta kaikki tunnelma ja fiilis oli valitettavan yhtä tyhjän kanssa. Jäinkin jälleen miettimään, kuinka kauan tämäkin saatanallinen orkesteri meinaa vielä porskuttaa. Ainakin Sovan mainostuksen mukaan uutta albumia olisi tekeillä.

Moonsorrow

EJ: – Tunnelmallista pakanametallia eeposteleva Moonsorrow on lukeutunut itselleni jo pitkään kauneimmaksi ja komeimmaksi helmeksi kotimaan metallikentällä. Bändin viimeisin aikaansaannos Jumalten aika ei tehnyt tähän viime keväänä poikkeusta. Metal Meetingin veto todisti, että myös bändin keikkakunto on edelleen kova.

Andi Balogh - Archè Photography
Andi Balogh – Archè Photography

– Vaikka yhtye on tullut todistettua jo lukuisia kertoja, meno oli maittavasti katossa ja tunnelmaimu totutun valtavaa. Lavalla nähtiin niin varma, tiivis ja tyylitietoinen porukka kuin aina. Palasin keikan aikana sellaiseen hurmokselliseen oloon, johon olin bändin livevedoissa tottunut. Setti pysyi hieman odotetustikin uskollisena uudelle albumille, mutta myös vanhaa materiaali sai edustuksensa. Komeimpana palana tästä toimi yksi bändien kaikkien aikojen upeimmista säveltaideteoksista, Jotunheim.

Kalmah

AN: – Koska Moonsorrowia on tullut hehkutettua maasta taivaaseen tämän kevään ja myös Tampere Metal Meetingin aikana, nouskoon jalustalle eräs toinen kotimaan elävä: Kalmah. Tässäpä on sellainen melometelipartio, jota ei näe edes täällä Suomessa keikalla joka päivä. Eikä edes joka toinen! Tampereella todistamani keikka oli muistaakseni vasta kolmas näkemäni ja kyllähän se niin on, että tämä bändi saisi soittaa vaikka joka festareilla ainakin täällä pohjolassa.

EJ: – Kylläpä nähtiin jälleen mahtavan rempseä ja hyväntuulinen esitys pohjoisen suomiehiltä! Jos on porukan melodisen death metalin veisut painavan katajaisia, myös laulaja Pekka Kokon metsähuumori puri festivaaliyleisöön tehokkaasti. Miehen kevyt tamperelaisille naljailu, puujalkavitsit ja hirtehiset ilmeilyt toimivat raskaan musisoinnin kyljessä. Hauskaa näytti pitävän muutkin bändissä.

Andi Balogh - Archè Photography
Andi Balogh – Archè Photography

AN: – En tiedä onko se bändin omintakeinen melodiakieli vai tinkimättömän päin näköä ilman himmailuja iskevä ote, mutta jokin tässä hillanpoimijaryhmässä vain saa melodisen metallin potkimaan persuksille kovemmin, kuin tusina muita suomalaisia hieman vastaavaan ryhmään niputettavissa olevista bändeistä. Tämä tuli selväksi viimeistään Metal Meetingissä, missä bändi otti täysin suvereenisti päälavan haltuunsa ja pisti ilmoille hittiä toisensa perään. Sen myötä olikin ilo huomata, kuinka yleisö tuntui karjuvan mukana biisin kuin biisin… Joissa ei muuten mitään ihan kovin itsestäänselviä yhteislauluhoilotuksia edes ole mukana!

EJ: – En tiedä miksi, mutta tästä yhtyeestä tulee hyvin äijämäinen kuva. Soittajien, ja etenkin keulahahmon olemus yhdistettynä vahvaan kappalemateriaaliin ajavat poikkeuksellisen hyvin asiansa. Maanläheisistä aiheista, kuten soista, metsästyksestä ja kalastuksesta kertovat kappaleet luovat ylipäätään hieman erilaista identiteettiä melodödiksen kenttään.

– Setissä kuultiin uskollisesti ralleja bändin jokaiselta täyspitkältä albumilta, mikä oli ilahduttavaa. Soitto kulki rennosti ja moitteetta, vaikka Kokko unohtikin tai jätti lausumatta joitakin säkeitä. Miksauskaan ei ollut välttämättä koko ajan aivan tikissä kitaroiden osalta, mutta parani loppua kohden. Kaiken kaikkiaan Kalmahin setti oli kuitenkin erittäin viihdyttävä lohkaisu ja yksi tapahtuman parhaista. Kuten Aki jo sanoikin, bändi sopisi ehdottomasti soittamaan useammillakin kotimaan raskasfestareilla.