Napakka annos legendatason punkia – The Exploited Helsingissä

The Exploited – 20.5.2016 Helsinki, Nosturi

24.05.2016

Teksti: Tami Hintikka, kuvat: Tomi Pohto

Monet ensimmäisen aallon suomalaiset (hardcore)punkbändit ovat palanneet möykkäämään 2000-luvulla. Yksi näistä yhtyeistä on seinäjokelainen Äpärät, joka meuhkasi lavalla astellessani Nosturin yläkertaan. Vanhan liiton perinnepunkin ja hardcoren yhdistelmä toimii sekä levyllä – en tosin ole kuullut uutta esikoiskokopitkää – että näköjään myös keikalla. Yleisöä oli paikalla vielä kovin vähän, mutta se ei Äpärien menoa haitannut, ja kyllähän siinä oli jo pientä pogoamista ja moshpitin yritystäkin havaittavissa. Muun muassa Häiriköt tulee -ep:ltä (1985) tutut Yesus on kuollut sekä Tavallinen ihminen kuultiin, ja hienosti lähtivät. Tästä jäi positiivinen fiilis.

Yhdeksän jälkeen oli sitten vuoro päästää lauteille yksi maailman legendaarisimmista punkbändeistä, skotlantilainen The Exploited. Kyseessä on monella tavalla merkittävä ja erikoinen yhtye. Bändi on ollut aktiivinen vuodesta 1980, eikä ole missään vaiheessa pitänyt pitkiä taukoja saati hajonnut. Keikkaa on puskenut tasaiseen tahtiin, vaikkei yhtyettä ei ole Suomessa juuri näkynytkään. Edellinen visiitti on muutaman vuoden takaa, ja sitä ennen punkin ilosanomaa levitettiin täällä vuonna 1981. Levytystahtia voi hyvällä syyllä luonnehtia verkkaiseksi: vuodesta 1990 lähtien Exploited on julkaissut vain kolme levyä, joista viimeisin, eli Fuck the System ilmestyi lähes 15 vuotta sitten.

Exploited23

Exploited henkilöityy kuusikymppiseen laulaja Wattie Buchaniin. Wattien, kuten koko bändin, keikkakunto oli itselleni etukäteen täysi kysymysmerkki. Wattien terveys on reistaillut, ja vuonna 2014 hän sai sydänkohtauksen kesken keikan. Lisäksi bändin kokoonpano on elänyt vuosien saatossa, ja jäseniä on tullut ja mennyt. Oli kuitenkin ilo huomata, että nykyretkue koostuu melko pitkään mukana olleista punkkareista. Rumpali, ja Wattien veli, Wullie on ollut pieniä taukoja lukuun ottamatta remmissä vuodesta 1983. Kitaristi Robbie ”Steed” Davidson tuli bändiin 2001, ja palasi tänä vuonna oltuaan välillä muissa maisemissa. Basisti Irish Robkin on viihtynyt joukossa kymmenisen vuotta.

Kävikin aika pian selväksi, että lavalla soittaa tiukka nippu, jonka yhteispeli rullaa. Kun vielä sounditkin olivat erittäin toimivat, niin ainekset kovaan keikkaan olivat kasassa. Esiripun auettua Wattie huudatti pikku pätkän Barmy Armya, ja sitten räjähti Let’s Start a War. Juuri ennen keikan alkua tuli vielä hämmästeltyä paikan tyhjyyttä, mutta yhtäkkiä mesta oli täynnä porukkaa, ja riehakas meininki repesi valloilleen. Maihinnousukenkää ja irokeesia vilisi ilmassa, eli bileet olivat täydessä vauhdissa alta aikayksikön.

Exploited14

Kuten todettua, Exploitedin soundit olivat nannaa. Erityisesti rouhea kitaravalli toimi äärimmäisen hyvin, ja tuntui kuin useampaakin kitaraa olisi sahattu, mutta vain yksi niitä todistettavasti oli. Wattien tunnistettava ääni oli kondiksessa. Hän huusi biisit läpi väkevällä kokemuksella, ja kappaleiden välissä Wattie otti kontaktia yleisöön leppoisan rupattelun merkeissä. Eri asia on, kuinka paljon rupattelusta ymmärrettiin. Wattien englanti kun on sen verran nopeaa, paksua ja kolisevaa ”skotlantia”, että ihan joka lauseen sisältö ei välttämättä kerralla aukea.

Wattie veti keikan keesi tanassa, ja jaksoi kuin jaksoikin loppuun asti. Kuvaaja Pohdon kanssa jo tuumittiin, että nytkö oli Exploitedin viimeinen keikka, kun Wattie siirtyi lavan sivulle rintaa pidellen, mutta niin vaan ikipunkki jatkoi tolpillaan. Wattie räki vähän väliä ympärilleen, ja sen ajan kun ei räkinyt, hän näytti yrittävän tuottaa suussaan sylkeä, jotta pääsisi taas räkimään. Lavaliikehdintä rajoittui lähinnä polvien notkistamiseen, nyökyttelyyn, edestakaisin köpöttelyyn, sekä pään takomiseen mikrofonilla. Vaikka nuoruuden energia ja eloisuus olivat poissa, Wattie otti lavan haltuun. Kun hän osoitteli yleisöä ja huusi ”fuck the system”, se tuntui selkäpiissä asti – perille meni siis.

Exploited26

Entäpä ne biisit sitten? Reilun tunnin mittaisessa setissä kuultiin vetoja koko uran varrelta, vain Horror Epics (1985) ja Death Before Dishonour (1987) taisivat jäädä kokonaan paitsioon. Illan aikana kuultiin muun muassa Chaos is My Life, Beat the Bastards, Cop Cars, I Believe in Anarchy, Troops of Tomorrow, UK82, USA, Fightback, ja tietenkin Punk´s Not Dead. Uudemmat ja vanhemmat biisit tulivat saman tykin suusta, tulisina, kiihkeinä ja päällekäyvän aggressiivisina. Tanakat soundit takasivat sen, että niin 2000- kuin 1980-luvun biiseissä oli sama selkeä, mutta rosoinen voima. Exploitedin musiikkiin viimeisen 20 vuoden aikana uineet metallivaikutteet ulottuivat livenä myös vanhoihin klassikoihin. Tämä oli vain hyvä asia, eikä se vienyt mitään pois punkilta, vaan päinvastoin täydensi sitä.

Ensimmäinen encore, Sex and Violence, vedettiin Wullien yllyttämänä lavanvaltaus-tyylillä. Yllytys tuotti tulosta, ja lava täyttyi innokkaista punkkareista, jotka hilluivat ja hoilasivat. Eikä kukaan edes pudonnut lavalta! Meininki yltyi muutenkin sitä kovemmaksi, mitä pidemmälle keikka eteni. Bändi lämpeni, yleisö lämpeni. Tuntuu, että hieman yli tunti oli juuri sopiva kesto tälle keikalle. Homma ei lässähtänyt missään vaiheessa, biisejä iskettiin hyvällä sykkeellä, eikä yleisöä hemmoteltu pilalle, vaan annettiin napakka annos legendatason punkia. Ja lavalla oli nimenomaan Exploited, eikä mikään Wattie ja pojat -viritelmä. Exploited is not dead!

Kuvagalleria – klikkaa kuvaa suuremmaksi ja navigoi nuolin:

Lisää luettavaa