Kyllä suomalaisen hevitoimittajan sydäntä lämmittää, kun kotopuolesta suunnistaa tänne kauas kuka vain. Tässä kiertueessa oli tosin tavallistakin enemmän riemastuttavaa.
Ensinnäkin Insomnium on hieno bändi. Täysin subjektiivisesta näkökulmastani nelikko kuuluu niihin, joita voi lähes varauksetta kehua ja ohjata tutustumaan, kun ulkomaan eläjät kyselevät suomalaisesta musiikista. Ei sillä, että heitä tarvitsee paljon esitellä: bändi on suosionsa sementoinut näilläkin rannoilla jo aikaa sitten. Tämän huomasi harvinaisen kirkkaasti myös livetilanteessa – mistä enemmän aivan kohta.
Toisekseen bändin kiertuekumppanina toimi The Haunted. Mitä mieltä bändin viime vuosien tuotannosta onkaan, orkesteri on legenda. Ja uusvanhan kokoonpanon toimivuus livenä kiinnosti sekin kerrassaan subjektiivisista syistä: orkesterin neljä ensimmäistä levyä katalysoivat aikanaan parikymppisen indierokkari-Sallan käännytyksen hevihipiksi.
15.5.2015 Hi-Fi, Melbourne
Kun Insomnium käynnistää keikkansa Australian ”hevipääkaupungissa”, tupa on täynnä. Yleisössä ei näy merkkiäkään siitä, että tässä olisi nyt se pakollinen lämppäri, joka täytyy kuunnella läpi ennen päätähtiä. Päinvastoin. Hi-Fi tulvii hartaasti While We Sleepin tahtiin huojuvia pitkätukkia, jotka osaavat biisin sanat ulkoa.
Bändi vetää komeasti. Olen nähnyt Insomniumin vain kerran aiemmin livenä, valitettavasti Helsingin Circuksessa. Kokemus ei ollut loistelias. Hi-Fissä on hienoa nähdä, mitä kunnon akustiikka ja hyvä keikkamiksaus tekevät bändin ulosannille.
Insomnium on bändi, jonka teho nojaa pääosin kauniin kitaratyöskentelyn ja laulaja-basisti Niilo Seväsen vaikuttavan murinan kontrastiin. Vastakkainasettelun voima elävässä tilanteessa on suoraan riippuvainen soittajien taidoista sekä soundien kirkkaudesta.
Hi-Fissä näen Insomniumin ensimmäistä kertaa sellaisena, kuin bändi pitääkin nähdä. Niilo johtaa joukkuettaan rauhallisella karismallaan. Kitaristi Markus Vanhala nauttii olostaan lavalla silminnähtävästi, mutta ei unohda soittaa soolojaan tarkkaan ja antaumuksella. Rumpali Markus Hirvonen nakuttaa vaivattomalla ja tyylitajuisella otteella. Erityispropsit on annettava Ville Frimania paikkaavalle Kari Ollille (De Lirium’s Order, Pressure Points). Mies on taitava. Ja hyvä esiintyjä – hän on bändin kanssa lavalla kuin kotonaan.
Setin kohokohtia ovat avauksen lisäksi kaunis Down with the Sun sekä henkilökohtainen suosikkini Drawn to Black encoressa. Eikä olisi tullut kysymykseenkään, että encore olisi jäänyt soittamatta. Melbournen hevikansa rakastaa suomalaispoikia.
Itse asiassa niin paljon, että illan oletettu pääbändi The Haunted avaa keikkansa silminnähden tyhjemmälle ja hillitymmälle salille.
Bändi tiedostaa tilanteen ja se näkyy live-energiassa. Ainoa, joka pistää kautta linjan parastaan, on mikin taakse palannut Marco Aro. Myönnetään, että yllätyin. Olen aina rakastanut Peter Dolvingin moniulotteisuutta ja (kaiketi aidosta hulluudesta kumpuavaa) antaumusta laulajana. En todellakaan odottanut hieman yksitoikkoisena murisijana pitämäni Aron tarjoavan bändinsä parasta.
Sympaattinen Aro kuitenkin vetää voimalla ja ilolla samaan aikaan kun muu bändi soittaa ihan laadukkaasti, mutta selvästi velvollisuudentunnosta. Settilista painottuu hitteihin, joten kyllähän homma toimii, ihan. Tasaisen tappavasti. Mutta bändin Melbournen suorituksesta ei todellakaan ole muuta mainittavaa.
Ei vaan, onhan. Siinä missä Insomnium soitti hanakalle yleisölle kolmen biisin encoren, The Haunted ei palaa lavalle lainkaan. En tiedä, pitäisikö minun olla pettynyt, huojentunut, vai myötätuntoinen.
Ensimmäisen maaottelun tulos on joka tapauksessa selvä: Suomi 1 – Ruotsi 0.
16.5.2015 Manning Bar, Sydney
Seuraavana iltana Sydneyssä tilanne on yllättäen toinen. Surffareiden ja nuorten bisnesammattilaisten kaupunki Sydney päihittää tällä kertaa rokkiserkkunsa Melbournen heviuskottavuudessa. Täällä nimittäin yleisö on tullut katsomaan kumpaakin bändiä ja The Haunted saa osakseen ihan yhtä paljon rakkautta kuin suomalaiset tulokkaat.
Ansaitusti.
Insomnium suoriutuu mainiosti – taas. Bändin faneja on paikalla aikamoinen joukko, taas. Jopa Suomen lippu heiluu katsomossa. Suomalaisista saa olla ylpeä, taas. Ja pojat ovat selvästi nauttineet ensimmäisestä Australian-valloituksestaan. Sekä yleisö että bändi jäävät toivomaan, että lisää seikkailuja tänne on tiedossa.
Nyt talo ei kuitenkaan väljene kun The Haunted aloittaa. Ja liekö kyse siitä, että kyseessä on kiertueen viimeinen keikka, vai kiitollisesta yleisöstä, vai onko bändillä vain ylipäätään parempi päivä, mutta tänä yönä The Haunted murskaa.
Marco pistää kaikkensa peliin kuten eilenkin, mutta nyt koko bändin tuella. Jonas Björler naputtaa bassoa elävän legendan rennolla otteella. Patrik Jensen taas – no, komea Jensen on aina karismaattinen ilman suurempia kommervenkkeja, mutta tänään kitaristi panostaa rokkikukkoiluun erityisellä nautinnolla.
Bändin riveihin palannut rumpali Adrian Erlandsson kaahaa tarttuvalla innolla. Insomniumin Markus Vanhala luonnehtii menoa sattuvasti: ”Adrianin soitossa on sitä paatosta ja vaaran tuntua, että vedetään tosissaan ja rajoilla ja kuulostais että homma kaatuu justiinsa kohta, mutta sitäpä ei koskaan käy.”
Anders Björlerin korvannut kitarataituri Ola Englund (ex-Six Feet Under) oli Melbournessa hämmentävän antikarismaattinen – siis todella apaattinen – mutta Sydneyssä mies vihdoin löytää itsestään vaihteen, jolla otetaan yleisökin mukaan meininkiin.
Bändin vapautuneesta fiiliksestä kertoo myös huumorilla lavan takaseinään teipillä ripustettu The Haunted -paita. Manning Barin projektori kun ei kuulemma toiminut.
Settilistasta on vaikea nostaa erityisiä huippuja, sillä hittikavalkadi on eilisen tavoin varman päälle valittu: lähinnä neljältä ekalta levyltä ja viimevuotiselta Exit Woundsilta. Ehkäpä Marco Aron kummankin illan suorituksia kunnioittaen nostaisin ykköseksi miehen ehdottoman bravuurin D.O.A:n. Murhaavan upea.
Marco päättää illan kiittelemällä yleisöä, keikkajärjestäjää, koko maata ja Insomniumin ”suomalaisia veljiään” vuolaasti ja kutsuu kaikki jatkoille läheiseen baariin: ”We’re gonna do it the Finnish way! There’s gonna be an axe and some condoms, I don’t know.”
No, ei se keikka ihan siihen pääty: Sydneyssä tulee se encorekin.
Toisen maaottelun jälkeen tulos: Suomi 1 – Ruotsi 1. Kunniallinen tasapeli.