Unioni-festivaali, The Circus, Helsinki, 19.9.2014
Arch Enemy, Insomnium, Lost Society, The Man-Eating Tree
Unioni-festivaali kokosi kahtena loppuunmyytynä iltana Helsingin The Circukseen läjän toinen toistaan kiinnostavampia metalliorkestereita. Perjantai-ilta alkoi varsin rauhallisissa merkeissä oululaisen The Man-Eating Treen tunnelmallisen metallin parissa. Yhtyeen levyt eivät ole pikaisella tutustumisella jättäneet suuria muistijälkiä, mutta elävänä homma toimi oikeinkin hyvin. Erityisen suureen vaikuttavuuteen päästiin aina niissä kohdin, kun yhtye lukittautui raskaampaan ja doom-vaikutteisempaan riffittelyyn.
Seuraavaksi päästiin tyystin toisenlaisiin tunnelmiin, kun jyväskyläläinen Lost Society rynnisti lavalle. Näiden thrash-nuorukaisten menoa on tullut hämmästeltyä aiemminkin, mutta nelikon energisyys tekee vaikutuksen kerta toisensa jälkeen. Soundit olivat varsinkin alussa todella puuroiset, mutta sen Lost Society korvasi silkalla vauhdilla, innostuksella ja intensiivisellä läsnäololla. Äänimaailman selkiydyttyä myös kappaleiden yksityiskohdat ja yhtyeen taidokkuus alkoivat tunkeutua kuuluville. Lyhyydestään huolimatta keikka oli yksi viikonlopun kohokohtia.
Insomniumista on vuosien kuluessa kehittynyt vaikuttava ja myös varsin suosittu yhtye. Sen huomasi myös The Circuksen tihentyneessä tunnelmassa yhtyeen astuttua lavalle. Myös Insomniumin jylhät kappaleet saattavat kuulostaa studioversioina tasapaksuilta, mutta liveolosuhteissa ne tekevät suuren vaikutuksen. Folk/doom/melodeath-tyylisessä biisimateriaalissa on myös nopeampaa jyräystä, joka tuo hyvää vaihtelua settilistaan. Itse huomasin, kuinka mieli vaelsi eeppisten sävelten (ja osittain alkoholin) vaikutuksesta suomalaisiin sysimetsiin, viikinkifantasioihin, isyyden problematiikkaan ja niin edelleen. Hieno keikka kantoi koko tunnin kestonsa.
Ilta kuuluu kuitenkin lopulta yhdelle bändille.
Vuoden 2014 Arch Enemy on tulessa. Muistan, kun näin bändin itse ensimmäistä kertaa Tuskassa 2003. Angela Gossow oli liittynyt yhtyeeseen kahta vuotta aiemmin ja toinen hänen kanssaan tehty levy Anthems of Rebellion oli juuri ilmestymässä. Ryhmä tuli telttalavalle kuin lauma nälkäisiä susia ja tartutti riemastuttavan raivokkuutensa myös yleisöön. Yhtye ei ole pettänyt senkään jälkeen, mutta myöhemmissä lavahavainnoissa on puuttunut jotain tuosta samasta vimmasta.
Nyt yhtye on jälleen vuosien takaisessa taistelutilassa. Vaihto Gossow’sta toiseen naisörisijään, Alissa White-Gluziin, on ollut ehdottoman kannattava. Erityisen hienoa on se, että kokoonpanon muutos on kaikesta päätellen tapahtunut ilman riitoja. White-Gluzissa on energiaa, karismaa, taitoa ja kyllä, kauneutta, joka valloittaa lavan kuin lavan – vähintäänkin The Circuksen kokoisen tilan. Johtohahmo Michael Amottista ja muista jäsenistä näki, että uuden tulokkaan tuoma into on täyttänyt koko yhtyeen.
Kesäkuussa ilmestynyt War Eternal -levy oli koko lailla täysosuma, joten onkin hieman yllättävää, ettei levyltä soitettu nyt kuin kolme kappaletta (neljä, jos levyn ja keikan aloitusinstrumentaali Tempore Nihil Sanat lasketaan). Arch Enemyllä kuitenkin riittää tappajabiisejä vaikka muille jakaa ja White-Gluz tulkitsi Ravenousin ja We Will Risen kaltaisia keikkasuosikkeja äärimmäisellä vakuuttavuudella.
Bändi on aina ollut viihdyttävä ja näyttävä lavalla, ja nyt esimerkiksi valoshow oli sellaista tykitystä ja vilkkumista, että herkimpiä saattoi alkaa jo heikottaa. No, heikkoutta ei yleisössä juuri ilmennyt, vaan suurin osa paikalle tulleista jaksoi riehua mukana koko setin ajan. Yhtye selvästikin ottaa taas omista keikoistaan ilon irti kesän festivaalirupeaman jälkeen ja antoi palaa 18 kappaleen verran. Toisen encore-biisiryppään ja Enter the Machine -outron jälkeen kenelläkään ei varmasti ollut suuria valituksen aiheita.
Kun seuraavalle levylle vielä saataisiin White-Gluzin edellisessä bändissään The Agonistissa esittelemiä hienoja puhtaita lauluja, niin Arch Enemy alkaisi olla täydellinen yhtye. Mainiosti se kelpaa jo tässä muodossa.
Arch Enemyn setti: Enemy Within / War Eternal / Ravenous / Revolution Begins / My Apocalypse / You Will Know My Name / Bloodstained Cross / Under Black Flags We March / As the Pages Burn / Dead Eyes See No Future / No Gods, No Masters / Dead Bury Their Dead / We Will Rise / / Khaos Overture / Yesterday Is Dead and Gone / Blood on Your Hands / / Snow Bound / Nemesis / Fields of Desolation
Unioni-festivaalin lauantaista pääset lukemaan tästä linkistä.