”Minut luokiteltiin länsivaltojen satanistiseksi vakoojaksi” – haastattelussa tshekkilegenda Rootin päällikkö Big Boss

Mitä tulee mieleen, kun puhutaan tshekkiläisestä metallista? Todennäköisin vastaus on pian kolmekymppinen Root, jota eivät paina kuljetut vuodet.

10.02.2017

On sanomattakin selvää, että 1980-luvun loppupuolen kommunistivaltainen Tshekkoslovakia ei ollut aloittaville metallibändeille kaikkein hedelmällisintä maaperää. Jostain valtion kapinallisesta ja epäilemättä syvästä undergroundista puski kuitenkin esiin vahva verso nimeltä Root, joka päästi ensirääkäisynsä vuonna 1987.

Root on kulminoitunut sen karismaattiseen keulakuvaan ja ainoaan alkuperäisjäseneen, yli kuusikymppiseen laulajaan Jiři ”Big Boss” Valteriin. Hän keksi tuoda bändin alkukantaisen romuluiseen musiikkiin Venomilta ja Bathorylta vaikutteita saanutta saatanallista kuvastoa.

Näin ollen Rootin linjaksi muodostui jo alkumetreillä black metal – joskin hyvin avarakatseinen sellainen.

– Ne olivat hauskoja aikoja. Kytät jahtasivat meitä, ja pari kertaa he aikoivat jopa pidättää meidät suoraan lavalta, mutta onnistuimme aina pakenemaan. Minut luokiteltiin “länsivaltojen satanistiseksi vakoojaksi” ja muuta vastaavaa, Big Boss muistelee.

– Emmehän me saaneet edes soittaa missään, joten vedimme sitten keikkoja salassa siellä mihin nyt ikinä pääsimmekään. Se oli mielestäni juuri oikealla tavalla hauskaa aikaa.

Vitut säännöistä

Maailma on muuttunut hurjasti sitten 80-luvun lopun, ja tämä huomioiden on äärimmäisen hienoa, että pääsemme todistamaan tänä vuonna Rootin kymmenettä studiolevyä. Sille on annettu nimi Kärgeräs – Return from Oblivion.

Kuten otsikosta käy ilmi, kiekko on jatkoa tasan kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneelle Kärgeräs-levylle, jota moni pitää ansaitusti Rootin tähänastisen uran huippuhetkenä.

Kuten iäkäs sisarlevynsä, myös Return from Oblivion on bändin uralla ainutlaatuinen tekele. Se ottaa selkeää hajurakoa edeltävään Heritage of Sataniin (2011), joka oli kaikessa mustanpuhuvassa synkkyydessään ja raakuudessaan täysin eri maata kuin dynaaminen, eeppinen ja jopa yllätyksellinenkin uutuuslevy.

Omien albumien vertaileminen toisiinsa tuottaa bändille vaikeuksia.

– Jokainen levy on niin erilainen. Jossain on aina joku, jolla on eri näkemys albumista… Mielestäni se ensimmäinen Kärgeräs-kiekko oli todellakin erilainen siinä mielessä, että se oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin levylle ihan kokonaisen konseptin. Keksin ajatuksen omasta valtiosta ja sen hahmoista… ihan puhdasta fantasiaa, siis.

Tuntuu siltä, että kokonaan puhtaasti laulettu Return from Oblivion pyrkii ihan tietoisesti ottamaan pesäeroa black metal -historiaanne. Onko näin?

– En varsinaisesti yrittänyt mitään tuollaista, vaan musiikista nyt vain tuli sellaista. Käytän ääntäni aina sanoitusten ja tarinan ehdoilla, enkä mistään hinnasta pakota itseäni tekemään yhtään mitään. En välitä vittuakaan mistään metallimusiikin säännöistä, koska teen todellakin aivan mitä haluan.

Vaikka Rootin nimi nousee esiin tasaiseen tahtiin vanhemman koulun äärimetallibändeistä puhuttaessa, bändiä on turha etsiä festarien päälavoilta tai peruskuluttajan levyhyllystä. Kulttimaine on vienyt yhtyeen pitkälle, jopa pidemmälle kuin kukaan uskalsi koskaan toivoa, ja kaikesta haiskahtaa, että yhtye nauttii nykyisestä tilastaan. Se takaa täydellisen vapauden omaehtoisen musiikin luomiselle.

– Voin kertoa, etten välitä maineesta helvettiäkään, koska ainoastaan musiikki on tärkeää. Niin sanottu maine on tuhonnut monta hyvää bändiä, ja jos me haluaisimme olla kuuluisia, soittaisimme tietysti popmusiikkia.

– Mainehan on katoavaista, mutta musiikki säilyy ikuisesti, eikö vain?

Vuoroin vieraissa

Edellislevy Heritage of Satania voitaneen pitää eräänlaisena Rootin black metal -kliimaksina. Tätä alleviivasi entisestään joukko vierailevia mustemman metalligenren eturivin muusikoita, muiden muassa entinen Mayhem-kitaristi Blasphemer, Behemothin nokkamies Nergal ja Watainin Erik Danielsson.

Näinkin nimekkäiden miesten esiintyminen albumilla ei ollut sattumaa, sillä jokainen heistä näkee Rootin jonkinlaisena musiikillisena ja mahdollisesti myös ideologisena vaikuttajana. Big Boss on antanut oman vastalahjansa. Mies on nimittäin lainannut ääntään Behemothin ohella useammallekin eri bändille.

– Voisi sanoa, että meillä on hyvät yhteydet mainitsemiisi porukoihin ja olemme hyviä kavereita heidän kanssaan. Ei siis ole lainkaan ongelmallista auttaa toisiamme.

– Olen vieraillut muun muassa Behemothin, Moonspellin ja Helheimin levyillä, ja jätkät jotka vierailevat meidän kiekoillamme tekevät sen ihan syystä. Kyse on ainoastaan molemminpuolisesta kunnioituksesta.

Tshekkiläisestä metallista puhuttaessa esiin ei nouse montakaan laajalti tunnettua nimeä. Rootin ohella maan mainetta ovat pitäneet yllä lähinnä black metal -yhtyeet Inferno, Maniac Butcher ja etenkin edelleen kovassa iskussa oleva Master’s Hammer. Näitä bändejä yhdistää omaleimainen musiikillinen lähestymistapa, mitä voitaneen pitää pienen otannan perusteella tshekkiläisten äärimetallibändien tavaramerkkinä.

Big Boss ei halua ottaa aiheesta turhaa kunniaa.

– Maailmalla pyörii paljon tshekkibändejä, emme ole todellakaan ainoita! Olemme kuitenkin ehkä se kaikkein tunnetuin, joten nousemme varmasti esiin ihan puhtaasti sen ansiosta. On kuitenkaan turha luulla, että olisimme jonkinlainen tyyppiesimerkki siitä, mitä maamme metalliskene pitää sisällään.

Irti yhteiskunnasta

Rootin sanoitukset ovat olleet aina oma lukunsa, johon Big Boss on panostanut paljon aikaa ja vaivaa. Mies on internetin tietolähteiden mukaan Anton LaVeyn vuonna 1966 perustaman Saatanan kirkon tshekkiläisen haaran johtohahmo ja täten luonnollisesti hyvin kiinnostunut ja perillä sielunvihollisen metkuista.

– Olen todella syvällä näissä jutuissa, joten se ilmenee loogisesti myös sanoituksissani. En kirjoita näistä asioista vain sen vuoksi, että niistä kuuluu kirjoittaa, koska emme ole mitään vitun posereita!

– Soittamamme musiikki ja laulamani sanat ovat asioita, joihin uskomme täysillä. Jos näin ei olisi, bänditouhussa ei olisi yksinkertaisesti mitään järkeä.

Valitsemasi tie ei ole todellakaan sieltä helpoimmasta päästä. Oletko kokenut vaikeuksia sovittaa saatanallista ajatusmaailmaa ympäröivään yhteiskuntaan?
– En välitä yhteiskunnasta lainkaan! Minua ei vain kiinnosta. Ympärilläni on hyviä ystäviä, fanimme ja loistavia kanssamuusikoita, ja he ovat niitä ihmisiä, joiden seurasta välitän. Minulla ei ole tarvetta sulautua tekopyhän ja turhanpäiväisen ihmismassan sekaan, koska niin sanottu yhteiskunta on vain lauma yksinkertaisia idiootteja.

Root täyttää ensi vuonna kunnioitettavat 30 vuotta. Matka on ollut pitkä, mutta onko olemassa asioita, jotka haluaisitte vielä saavuttaa?

– Meillä on vielä paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle! Aiomme juhlia pyöreitä vuosiamme ja minä täytän pian 65, joten tämä homma ei ole todellakaan lopussa. Meillä on vielä seuraavat kolme vuosikymmentä uraa jäljellä, Big Boss hekottaa.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 10/2016.

Lisää luettavaa