”Nyt touhu on tiukempaa kautta linjan” – haastattelussa ruotsalaiskuolobändi Vampire

Göteborgilaisen Vampiren musiikissa on kuoloa ja melodiaa, mutta se on silti kaukana melodeathistä. Tämä vampyyri imeekin vaikutteensa muualta kuin kotikaupunkinsa kuoloperinnöstä.

Kuva: Daniel Falk

Vuonna 2011 perustetulla Vampirella on takanaan nimikkodebyyttinsä (2014) ja Cimmerian Shade -ep:n lisäksi pari pienempää julkaisua. Kovaa pöhinää – ainakin undergroundissa – aiheuttanut bändi tarjoilee nyt toisen kokopitkänsä With Primeval Forcen.

Uusi levy jatkaa samalla epämodernilla linjalla kuin aiemmatkin julkaisut. Siinä kauhutunnelmat sekoittuvat vanhaan deathiin ja thrashiin perinteisempää heavyhöystöä unohtamatta.

Inferno sai jututettavaksi yhtyeen kitaristin ja pääasiallisen biisintekijän Black Stringin eli Joel Pälvärinteen.

– Terve, Tami! Terve, terve! mies aloittaa suomeksi.

– Sori, mun suomi on aika huonoa, osaan vain muutamia sanoja, hän jatkaa heti perään englanniksi.

No, eipä oma ruotsinikaan ole sitä aivan puhtainta timanttia, joten jatkamme yhteistuumin kansainvälisellä kielellä.

With Primeval Forcen soundimaailma on rento ja vanhahtava, ilmava ja tomuinen samaan aikaan. Levy purkitettiin Nacksving-studiossa, jossa muun muassa Opeth ja Dark Tranquillity ovat häärineet.

– Studiossa on kaikenlaista vintagekamaa, kuten hyviä mikkejä 70-luvulta, vanha miksauspöytä ja niin poispäin. En panisi kuitenkaan liikaa painoarvoa vintagepuolelle, koska kaikki äänitetään kuitenkin tänä päivänä digitaalisesti.

Soundi on kuitenkin hyvin ”retro”. Onko se sitä, mitä teillä oli mielessä, kun menitte studioon?

– Aika pitkälti, joo, vaikka emme oikeastaan ajatelleet retroilla. Miksausvaiheessa huomasimme, että kitararaidoilta piti ottaa bassotaajuuksia pois. Siksi kitarat ovat aika ohuet, mutta se antaa tilaa bassolle ja rummuille. Tuollainen on tavallaan retroajattelua. Noin se on monilla vanhoilla levyillä, eikä kuten nykyään, että kaikki puskee voimalla päin pläsiä.

Omalla tyylillä

Vampire tekee asiat monessa mielessä vanhan koulukunnan hengessä.

– Soitamme esimerkiksi kaiken ilman klikkiä, ja jotkin pysähdykset sun muut tuottavat ajoittain päänvaivaa. Myös akustiset väliosat olivat aikaa vieviä ja hankalia saada kohdilleen. Näin oli esimerkiksi levyn avausraidan Knights of the Burning Cryptin kanssa.

Aiemmin biisejä kynäili myös laulaja Hand of Doom, mutta sittemmin päävastuu on valunut kitaristin harteille.

– Minä tein suurimman osan albumin riffeistä, joten nyt kyseessä on enemmän minun musiikkini kuin ennen, Black String toteaa.

Nykyään on tapana, että bändit puuhaavat kotioloissa lähes valmiita paketteja musiikinteko-ohjelmilla ja lähettelevät kotidemoja soittokavereille. Vampiren metodi on tässäkin asiassa vanhakantainen.

– Kiikutan riffit ja muut osat treenikämpälle, ja työstämme niistä biisejä yhdessä. En tallentele esimerkiksi rumpuja kotona, vaan kaikki kompit ja muut ovat päässäni valmiina.

Sanotko siis rumpalille, että soita näin ja noin?

– Aika pitkälti kyllä, Black String naurahtaa.

– Olen ajatellut tietynlaiset fillit tiettyihin kohtiin ja niin edelleen. Kuten totesin, ideat ja kuviot ovat valmiina päässäni ja näytän ne jätkille treeniksellä. Jatkamme sitten siitä eteenpäin yhdessä.

Et siis ole täysiverinen diktaattori?

– Toivon että en, hah hah. Mutta yleensä sanon suoraan, että soita tuo kohta tällä tavalla. Onneksi muut bändin jätkät ajattelevat että tämä tapa toimii, joten ei siinä mitään.

Black Stringin ja Hand of Doomin lisäksi Vampiressa soittavat basisti Command sekä uusimmat tulokkaat eli kitaristi Sepulchral Condor ja rumpali Abysmal Condor. ”Condorin veljekset” ovat antaneet koko bändille uutta potkua. Hommat toimivat heidän kanssaan ilmeisesti hyvin?

– Suurimman osan aikaa kyllä, mutta ei aina, Black String hörähtää nauramaan.

– Uusi rumpalimme on rennompi kuin edellinen kannuttajamme Ratwing, joka soitti melkein kuin kone. Abysmal Condorilla on tietynlainen jazz-ote, tiukka mutta rento. Kuuntelija ei varmaankaan huomaa tätä eroa, mutta me bändissä hiffaamme sen.

Esikoiskiekon ja uuden levyn välillä ei ole maailmojen välistä eroa, mutta jotain kuitenkin.

– Debyytti oli enemmän sellainen kellariäänitys. Nyt rytmiosioissa on ammattimaisempaa menoa, ja touhu on tiukempaa kautta linjan. Kiitos tästä kuuluu uusille jäsenille ja luonnolliselle kehitykselle.

Kauhusta kulttuuriin

Vampiren musiikista huokuu vanhojen kauhuleffojen fiilis, ja sanoitukset ovat olleet samassa linjassa tunnelman kanssa.

– Tällä kertaa sanoissa on vähemmän kauhua ja enemmän eri kulttuurien mytologiaa. Esimerkiksi He Who Speaks -biisissä on Etelä-Amerikka-aspektia, muinaista inkameininiä. Scylla puolestaan liikkuu kreikkalaisen mytologian maisemassa.

Laulaja Hand of Doom sanoittaa kaikki Vampiren kappaleet. Uudet tekstit saavat osakseen kiitosta.

– Ne ovat paremmin kirjoitettuja ja syvällisempiä kuin ennen. Lähestymistapa on synkempi ja tavallaan todellisempi kuin aikaisemmin. Laulajamme teki erittäin hyvää jälkeä.

With Primeval Forcen kannessa riehuu vaikuttavan oloinen demoninen tulihirviö. Kansi on erittäin hieno ja näyttävä.

– Olen todella tyytyväinen siihen, Black String lataa innoissaan.

– Se on itse asiassa vanha kuva, ei siis ollenkaan tätä levyä varten tehty. Löysin sen Nick Kellerin portfoliosta internetistä ja ajattelin, että helvetti, miten hieno kuva. Onneksi kukaan ei ollut ottanut sitä, joten hommasimme sen levyllemme.

– Tässä on sellainen hauska yhteys, että se on tehty 2011, eli samana vuonna kuin Vampire perustettiin.

Vampiren musiikkia on haastavaa pakottaa tiukkaan lokeroon. Totean, että minulle se tuo mieleen jonkinlaisen ”death metal kohtaa 70-luvun” -kombinaation.

– Vau, tuo on tosi siistiä kuulla!

Innostunut Vampire-keihäsmies alkaa kertoa.

– Olin noin 15 vuotta sitten black metal -bändissä, ja minulla oli silloin visio ”70-lukulaisesta black metalista”. Tuollaisella konseptilla toteutettu levy oli valmisteilla, mutta se ei koskaan toteutunut. Makeaa kuulla tällaisesta Vampiren kohdalla.

Suomi mainittu

Bändiä perustettaessa sopivan nimen keksiminen on usein se haastavin homma, mutta tuntuu, etteivät ruotsalaiset tunne tällaista ongelmaa. Asiat osataan pitää simppeleinä, ja bändejä siunataan nimillä kuten Ghost tai Vampire.

– Tuo on täysin totta. Päätimme heti aluksi, että meillä täytyy olla nimi, joka on tarpeeksi yksinkertainen, helppo muistaa ja ymmärtää. Laulajamme ehdotti nimeä Strigoi, joka on vampyyri romaniaksi. Ajattelin, että hitto, ollaan ihan vain Vampire.

Black String ei hengitä pelkkää metallia 24/7, vaan hänen musiikkimakunsa kattaa alleen kaikenlaista Billy Idolista itäeurooppalaiseen progeen.

– Kuuntelen paljon aika juustoista tavaraa kuten Fleetwood Maciä. Pyöritän musiikkia laidasta laitaan, popista hard rockiin. Mitään taidemusaa en kuitenkaan jaksa, musiikissa pitää olla selkeät rakenteet, Black String tiivistää.

– Pidän myös Kimmo Kuusniemen Sarcofagusista, kitaristi aloittaa keskustelun Suomi-yhteyksistä.

– Ruotsin metalliskene on muuten aika erilainen kuin Suomessa. Teillä on sellaisia bändejä kuin Beherit ja Impaled Nazarene, sellaista todella brutaalia kamaa. Toisaalta Suomessa on myös Sentencedin ja Amorphisin kaltaisia yhtyeitä, mutta undergoundissa suomalaisilla on huomattavasti brutaalimpi lähestymistapa kuin ruotsalaisilla.

– Meillä on vanhat death metal -bändit, mutta jos kysyt suomalaisilta, he voivat sanoa, että ”Grave ja Dismember ovat pehmoilua, meillä on Beherit ja Impaled Nazarene”, jos ymmärrät mitä tarkoitan, hah hah.

Taiteilija Black Stringin oikea sukunimi on siis Pälvärinne. Pieni sukuselvitys on paikallaan.

– Isoisäni on kotoisin Karjalasta, alueelta jonka Neuvostoliitto vei sodassa. Isoäitini on Ilmajoelta. He muuttivat Ruotsiin 1950-luvulla, kuten monet suomalaiset.

Nuorempana usein Varkaudessa vieraillut Black String kaipailee isovanhempiensa ja esi-isiensä maahan.

– Olisi mukavaa päästä taas Suomeen soittamaan.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 4/2017.