Sunnuntaikaan ei ole äärimmäisen ahkeralle Arjen Lucassenille lepopäivä. Kun mies soittaa Ayreonin uuden The Source -albumin promokiertueen kynnyksellä, hän myhäilee alkuun olevansa hyvällä tavalla kiireisempi kuin koskaan aiemmin.
– Lähden huomenna kiertämään Eurooppaa The Sourcea promotakseni. Se on tavallaan hauskaa hommaa, mutta olen todella ujo ja helposti hermoileva ihminen, joten kärsin jo nyt unettomuudesta.
– Samasta syystä en tee enää juurikaan keikkoja. Tällaiset promorundit sujuvat mukavasti, mutta keikkakiertueet saavat kaltaiseni kotioloissa viihtyvän, yliajattelevan ihmisen paniikinomaiseen tilaan.
Yliajattelevuudesta kertoo sekin, kuinka ylikriittinen Arjen on omien töidensä suhteen. Parin vuoden takainen The Gentle Storm -levy välttyy kritiikiltä, edellinen Ayreon-albumi The Theory of Everything (2013) ei.
– Theorylla oli mahtavaa työskennellä uudella tavalla. Lukittauduin studiooni ja annoin kappaleiden syntyä kuin itsestään. Aloitin kappaleen alusta ja sävelsin yhden osan, joka johti johonkin muuhun. Etenin näin niin kauan, että olin saavuttanut tajunnanvirtamaisia reittejä jättimäisen kappaleen päätepisteen.
– Tämä tarkoitti, että kaikki sävellysideat päätyivät levylle asti. Yleensä minulta syntyy moninkertainen määrä musiikkia levyn kestoon nähden. Theorylla tällaista suodatinta ei ollut lainkaan. Se teki levystä spontaanin ja progressiivisen, mutta samalla albumista muodostui todella vaikea kenelle tahansa kuulijalle. Theory ei ole erityisen tarttuva, sillä ei ole kertosäkeitä, ei juuri toistuvia teemamelodioita tai musiikillista juonta. Se on seikkailullisin ja progressiivisin albumini, mutta ehkä se meni liikaa ääripäähän.
Vähemmän Pink Floydia, enemmän Rainbow’ta
The Source, Ayreonin yhdeksäs albumi, lähti Arjenin mukaan syntymään tyystin eri tavalla. Levy toistaakin siinä mielessä Ayreonin historiaa, että se on kuin vastareaktio edelliselle albumille.
– Tällä kertaa kirjoitin yli viisikymmentä kappaleideaa ja vielä lukemattomia muita osia, joista lähdin rakentelemaan albumia. Yli kolmekymmentä kokonaista biisiä karsiutui, ja levylle päätyivät vain parhaat kappaleet.
– Totta kai teema on jaettu tälläkin kertaa neljään osaan, mutta kappaleet ovat itsenäisiä teoksia. Huomasin ensimmäistä kertaa aikoihin tehneeni levyn, jonka jokainen kappale seisoo täysin omilla jaloillaan. Voisin irrottaa melkein minkä tahansa niistä sinkuksi.
The Sourceen vaikutti myös muutama vuosi sitten ilmestynyt The Gentle Storm -albumi, jonka ainoana laulajana toimi maannainen Anneke van Giersbergen.
– The Gentle Stormin levy oli erittäin… naisellinen! Se oli musiikiltaan romanttinen albumi, joka huokui rakkaustarinaa, merellisiä teemoja ja tietenkin Anneken laulua, joka on täysin vailla vertaansa.
– Nyt halusin tehdä jotain päinvastaista. Oikean rokkilevyn! Äijäalbumin! Minun tapauksessani äijäalbumi tosin tarkoittaa nörtähtävää scifiseikkailua, mutta eiköhän se osu lähelle päämäärääni, Arjen naurahtaa.
Arjen kertoo etsivänsä tänäkin päivänä jatkuvasti uutta musiikkia. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa, mitkä artistit olisivat vaikuttaneet The Sourceen suoraan.
– Olen huomannut kuuntelevani vähänkin rockimpaa, metallisempaa tai progempaa musiikkia yhä enemmän muusikkona. Tätä moodia on mahdoton kytkeä pois päältä ja nauttia sellaista tavaraa ”vain” fanina.
– Jos kuuntelen Opethia, Steven Wilsonia tai vaikka Dream Theateria, keskityn ihan erilaisiin asioihin kuin kuunnellessani folkia, singer–songwriter-tunnelmointia tai tuttua vanhaa musiikkia. Joskus haluaisin kuunnella progempaakin kamaa puhtaasti fiilis edellä, mutta usein alan hajottaa sitä heti osiin muusikon korvin.
– Ne sadat vaikuttajat, joita kannan aina mukanani, ovat nyt yhä keskitetympiä. Sanoisin, että The Source on edeltäjäänsä verrattuna hieman vähemmän Pink Floydia ja enemmän Rainbow’ta, Arjen hekottaa.
Jo ensimmäisenä maistiaisena julkaistu 12-minuuttinen The Day That the World Breaks Down antoi kuvan, miten määrätietoisen vapautunut albumi The Source on.
– Olen huomannut olevani parhaimmillani, kun en rajoita itseäni. Hyviä osoituksia tästä flow’sta ovat Ayreonin Into the Electric Castle ja The Human Equation, ensimmäinen Star One -albumi, soololevyni ja The Source, Arjen pohtii.
– The Day That the World Breaks Down summaa albumin erinomaisesti! Se lähti syntymään intromelodiasta, josta keksin heti raskaan pääriffin, ja sen jokainen osa syntyi samaan tapaan edellisen siivittämänä. Lopulta minulla oli kasassa yllättävän mittava kappale, joka kulki eteenpäin omalla painollaan raskaimmista osista bluesiin.
– Kun tajusin tehneeni massiivisen kappaleen, joka etenee samassa tahtilajissa eikä tunnu yhtään palapelimäiseltä kikkailulta, halusin ottaa albumin kaikki laulajat mukaan sille. Tästä syntyi idea videosta, joka esittelisi sekä kaikki laulajat että koko albumin luonteen, joka summautuu hienosti 12:ssa minuutissa.
Teema ensin, musiikki sitten
Kun ajatus paluusta scifiteemojen pariin oli hakattu kiveen, Arjen löysi jälleen uudenlaisen työskentelytavan Ayreon-albumille.
– Yleensä musiikki syntyy ensin, seuraavaksi kirjoitan konseptin ja alan miettiä kansitaiteita vasta sitten, mutta tällä kertaa tein kaiken päinvastoin. Aloin etsiä inspiraatiota eri artistien scifiteemaisista töistä. Googlailin teoksia muutamien viikkojen ajan ja löysin aivan uskomattomia töitä melko tuntemattomilta taiteilijoilta.
– Lopulta törmäsin Yann Soutren sivuilla hämmentävän inspiroiviin teoksiin. Ne olivat kuin yhdistelmiä kaikkia scifikuvastoja, joita elokuvissa rakastan. Niissä oli teollista kylmyyttä mutta myös inhimillistä lämpöä. Yannin tapa käyttää tavallisesta poikkeavia värejä teki minuun vaikutuksen.
– Silmiini pisti erityisesti kuva, jossa nainen kellui letkuihin kytkettynä kapselin sisällä. Juuri tuosta kuvasta The Source sai lopullisen lähtölaukauksensa!
Arjen alkoi hahmotella tulevalle albumille teemaa ennen kuin nuottiakaan oli sävelletty.
– Nähtyäni tuon kuvan aloin miettiä tarkemmin, miten keksisin tarpeeksi kantavan tarinan sen pohjalle. Sitten tajusin: minähän olen kirjoittanut siihen liittyvää tarinaa kaikki nämä vuodet! Lähes jokaisella Ayreon-albumilla. Se kuva oli kuin Forever-saagani puuttuva palanen. Keskeltä Ayreon-tarinoideni vedenalaista maailmaa.
– Mitä jos Forever-rotu oli joskus ollut ihmisiä? Mitä jos ihmiskunta oli ollut olemassa jo paljon ennen heidän vanhemmilla albumeillani esiintynyttä kotiaan, Planet Y:tä? Nuo ihmiset olisivat siis nykyään maapalloa asuttavien ihmisten esi-isiä, jotka ovat kokeneet maailmansa lopun jo kerran.
Hetkinen… Eikös Forever-saaga tullut jo päätökseensä yhdeksän vuoden takaisella 01011001-albumilla ja sitä seuranneella Timeline-kokoelmalla, jolla kuultu The Memory Remains -kappale viimeistään sinetöi kaiken?
– Tiedän, tiedän, Arjen naurahtaa. – Forever-saaga tuli päätökseensä, enkä missään vaiheessa ajatellut jatkavani sitä eteenpäin kronologisesti. Tarinasta oli tullut jo niin monimutkainen, ettei sitä voinut päättää kaikkia tyydyttävällä tavalla. Eihän tämä ihan Hollywoodin rebooteja vastaava asia ole, mutta melko lähellä.
– Ajattelin kyllä hetken, että tästä tullaan huomauttelemaan useasti. Tajusin kuitenkin saman tien, etten voi antaa tällaisten asioiden rajoittaa tekemisiäni. Sen takia The Source palaa kaiken juurille, aikoihin kauan ennen The Final Experimentin [1995] ja muiden varhaisten Ayreon-albumien tapahtumia.
– Mietin pitkään, mitä Forever-rodulle oli tapahtunut ennen kaikkea tätä. Miten se oli tulleet täysin riippuvaisiksi teknologiasta ja menettänyt kykynsä tuntea. Siihen kysymykseen ei yksikään aiempi Ayreon-albumi ole vastannut.
Kaikkien aikojen kuoro
Yksi Ayreonin ytimistä on aina ollut seikkailullista musiikkia täydellisesti tukeva laulajakaarti, eikä The Source ole tässä mielessä poikkeus.
James LaBrie, Tommy Rogers, Simone Simons, Michael Mills, Floor Jansen, Hansi Kürsch, Tobias Sammet, Russell Allen, Michael Eriksen, Tommy Karevik, Nils K. Ruen ja Zaher Zorgati takaavat todellisen melodisen metallin juhlan.
– Lähes kaikilla albumeillani on ollut joitakin periaatteita laulajien suhteen. Olen käyttänyt yhtä laulajaa per kappale, työskennellyt vain uusien laulajien kanssa ja haalinut heitä mukaan liiankin suuria määriä, Arjen luettelee.
– Nyt kaiken määritti musiikki. Itse asiassa yhden tietyn kappaleen kertosäe! Tein lauludemoja Planet Y Is Alive -kappaleeseen ja hyräilin itsekseni sen kertosäkeen harmonioita. Tajusin heti, että Hansin on laulettava tämä!
– Sitten ymmärsin, että jos haluan Hansin mukaan levylle, minun ei kannata rajoittaa itseäni ollenkaan. Jos kuulen jonkin osuuden päässäni jonkun uuden laulajan laulamana, otan häneen yhteyttä. Jos kappale taas suorastaan huutaa Russellia tai Flooria, tulen ihan varmasti käyttämään juuri heitä.
Yksi parin viime levyn yllättävimmistä Ayreon-äänistä on Toehider-orkesteristaan tunnettu Michael Mills, jonka Arjen nimeää The Day That the World Breaks Down -musiikkivideolla musiikilliseksi sankarikseen.
– Törmäsin Youtubessa Miken akustiseen versioon Jethro Tullin kappaleesta Thick as a Brick ja hämmennyin täysin. Seuraavaksi huomasin videolistalla hänen versionsa Queenin Bohemian Rhapsodysta ja… Vastaavaan ei kykene kovin moni laulaja tässä maailmassa!
– Queen-coverin jatkoksi tarjottiin Toehider-nimistä bändiä. Kuuntelin heiltä kappaleen toisensa perään ja kiinnitin huomiota erityisesti uskomattoman monipuoliseen laulajaan, joka kykeni harmonioihin, jollaisia en ollut kuullut koskaan aiemmin. En edes heti tajunnut, että laulaja oli sama Mike!
Arjen jatkaa ylistämällä, kuinka nopeasti hän löysi Michaelista todellisen musiikillisen sukulaissielun.
– Kirjoitin Toehiderin videon kommentteihin, että heidän musiikkinsa oli rakkautta ensi kuulemalla. Yllätyksekseni Mike vastasi heti viestiin ja sanoi olevansa todella otettu, koska hän rakastaa Ayreonia yli kaiken, Arjen nauraa.
– Halusin Miken välittömästi laulamaan The Theory of Everythingille, ja hän saikin levyltä valtavan roolin. Äänitykset olivat huippuhauskoja, koska huomasimme ylistävämme samoja muusikoita aina Crosby, Stills & Nashistä Simon & Garfunkelin kautta Black Sabbathiin. Huomasin nopeasti, että juuremme ovat samanlaisessa musiikissa.
– Alun perin tarkoituksenani ei ollut laulattaa Mikea The Sourcella. Run, Apocalypse, Run -kappale kuitenkin vaati hänen ääntään. Ajattelin, että pyydänpä Mikelta pikkujuttuja siihen, mutta en vaivaa häntä enempää. Kun kuulin kaikki hänen Queen-henkiset monitasoiset äänityksensä, en voinut enää vastustaa kiusausta ja otin hänet isompaan rooliin!
Fiktiota nyt, todellisuutta tulevaisuudessa
Scifi on aina ollut läsnä kaikessa Ayreoniin liittyvässä. Lajityypin elokuvien puolesta Arjen paljastaa olevansa kiinnostuneempi enemmän ihmisyydestä kuin tehosteilla kyllästetyistä toimintapommeista.
– Olen aina ollut enemmän Star Trek- kuin Star Wars -miehiä, jos on ihan pakko valita, Arjen myöntää.
– Pidän siitä, että scifissä ei ole liian selkeää hyvä–paha-asettelua. Ihminen ei ole niin mustavalkoinen, että olisi aina läpeensä hyvä tai paha. Meissä kaikissa on pimeät puolemme ja jokaisesta meistä saattaa löytyä hyppysellinen sankaria, mutta eivät kaikki hirvittäviin tekoihin syyllistyvät ihmiset tee aina valintojaan pahuuttaan.
– Minulle toimii Star Trek, joka kertoo pohjimmiltaan ihmisistä. Tai vaikkapa Aliens, jossa hyvät sotilaat eivät taistele pahoja hirviöitä vastaan, vaan kaikki yrittävät selviytyä. Mukana on myös hyvä olla huumoria, kuten The Arrivalissa tai Spielbergin elokuvissa. Huumori on yksi inhimillisimmistä tavoista selviytyä.
– Hyvillä tehosteilla ei pelasteta onttoa scifielokuvaa, mutta toisaalta tehosteiltaan tylsempi elokuva voi olla mestariteos, jos sen pinnan alla pulppuaa aitoa inhimillisyyttä ja syvimpiä tunteita.
Arjen jatkaa kertomalla arvostavansa elokuvissa niiden tapaa heijastella ympäröivää maailmaa. Sama näkyy myös The Sourcella.
– The Sourcellakaan ei ole selkeää hyvä–paha-asetelmaa. Kyse on inhimillisestä pakon edessä asiasta toiseen ajautumisesta. Näinhän meille ihmisille usein käy, vuosisatoja vanhat asiat näkyvät tässäkin päivässä, Arjen pohtii.
– Tarinan alussa ihmiskunta on ajautunut täysin riippuvaiseksi teknologiasta ja kuluttanut samalla kaikki maailman resurssit loppuun. Ihmiset kysyvät maailmaa säätelevältä päätietokoneelta, mitä he voisivat tehdä. Tekoäly toteaa, että ihmiskunta on ongelma itsessään ja sammuttaa itsensä ihmiskunnan elinehdon päättämiseksi.
Arjen sanoo, ettei halua saarnata.
– En ikinä tuputa ajatuksiani tai osoittele sormella, koska olen itsekin osa tällaiseen maailmaan johtavaa ongelmaa. Heijastelen omalla tavallani kaikkea sitä, mitä koen ympärilläni tapahtuvan. Me tiedostamme, minne olemme menossa, mutta annamme kaiken tapahtua.
– Kun olin lapsi, meillä oli hädin tuskin mustavalko-tv ja musiikkia kuunneltiin vinyylilevyiltä tai gramofonista. Hurjimpien huhujen mukaan Amerikassa oli omakotitalon kokoisia tietokoneita. En osannut haaveillakaan, että tällaisia koneita käytettäisiin joskus kotona. Tai että sellainen mahtuisi takataskuuni.
– Näistä ajoista kehitys on vain kiihtynyt ja kiihtynyt. Se on ollut hieman pelottavaa mutta myös todella kiehtovaa, koska olen ennen kaikkea scifinörtti!
Nykyhetki, paras hetki
Arjen myöntää olevansa alati kiinnostunut teknologian uusista mahdollisuuksista, olipa kyse sitten studiotekniikasta, sosiaalisesta mediasta tai striimauspalveluista.
– Monessa mielessä maailma on menossa juuri sellaiseen suuntaan, johon tällaisena hieman erakkomaisesti elävänä ja omilleen vetäytyvänä ihmisenä haluankin, koska näin pystyn olemaan yhteydessä ihmisiin, Arjen nauraa.
– Kauan sitten sain kuulijoiltani kirjeitä. Siinäkin oli oma viehätyksensä, mutta jo sähköposti muutti asioita. Sitten tuli Myspace, joka oli vielä hauskempi. Nyt meillä on Facebook, ja se on minulle taas täydellisempi vaihtoehto.
– Olen aina antanut uusille jutuille mahdollisuuden. Olen siinä mielessä todella avoin. Ei minulla ole silti vieläkään älypuhelinta, koska en halua olla kahlittu siihen. Käytän tietokonetta työhuoneessani enkä vie sitä muuhun elämääni.
– Olisi silti hölmöä taistella ja kiukutella tätä kaikkea vastaan. Kun striimauspalvelut ilmaantuivat ensimmäisen kerran, levy-yhtiöt sanoivat minulle, että tulemme välttelemään niitä viimeiseen asti. Intin heti vastaan, että tämä on tulevaisuutta, se tulee tapahtumaan joka tapauksessa, ja haluan, että ihmiset löytävät musiikkini aina sopivia teitä.
Arjen on elänyt musiikintekemisessä läpi erilaisien aikojen ja kertoo pitävänsä nykyisistä digitaalisista mahdollisuuksista vanhoja enemmän.
– Musiikintekeminen on muuttunut liiankin mukavaksi ja helpoksi, mutta se ei ole keskimäärin parantanut tai huonontanut musiikkia, tai varsinkaan soundeja.
– Kuuntelin juuri Into the Electric Castlen [1998] nauhoja ja huomasin nopeasti, että vaikka levy on äänitetty vain murto-osaan raitoja The Sourceen verrattuna, molemmat albumit kuulostavat ihan yhtä hyviltä. Keinot olivat ehkä rajatumpia ja riisutumpia, mutta tulos saattoi olla silti ihan yhtä hyvä.
– Toisaalta Queenin neljä ensimmäistä levyä ovat uskomattoman musikaalisia, mutta niiden aikaiset mahdollisuudet eivät tee minkäänlaista oikeutta kaikille niille harmonioiden ja melodioiden kerrostumille, joita kappaleet sisältävät.
– Helppous ja käytännöllisyys on valtava siunaus tällaiselle musiikille. Ayreonia ei olisi nykymuodossaan olemassa, jos en voisi äänittää kaikkea kotistudiossani, olla laulajiin yhteydessä sähköpostitse, antaa muusikoiden äänittää osuuksiaan omissa oloissaan ja olla yhteydessä kuulijoihini somessa. Tämä vuosituhat on minulle sitä parasta aikaa!
Universuminkokoinen konsertti
Ayreon-fanien märkä päiväuni tulee toteutumaan syksyllä, kun Hollannin Tilburgissa järjestettävät Ayreon Universe -konsertit kokoavat ensimmäistä kertaa lavalle projektin arvoisen joukon laulajia ja soittajia.
Arjen Lucassen kertoo idean näiden ennennäkemättömien konserttien järjestämiseen lähteneen liikkeelle muutaman vuoden takaisista The Theater Equation -keikoista, joille koottiin The Human Equation -albumin [2004] kaartia esiintymään.
– Ne keikat olivat hämmästyttävä yhden miehen järjestämä projekti, joka paisui paisumistaan. Sen järjestelyt eivät ehkä onnistuneet ihan täysin, mutta ihan muut asiat tekivät minuun vaikutuksen.
– Noilla keikoilla ja akustisella The Gentle Storm -kiertueella sain muistutuksen siitä, miten aitoa iloa tällainen musiikki voi keikoilla luoda. The Theater Equation -konserteissa oli 1500 katsojaa, ja vaikka voin olla fanien kanssa tekemisissä somessa, mikään ei voita niiden hymyilevien ja äärimmäisen onnellisten ilmeiden näkemistä.
– Asian varjopuoli on, etten kykene itse kiertelemään. En pidä treenaamisesta, kotini jättämisestä, matkustelusta tai lavalla soittamisesta. Tuolloin päätin, etten anna sen häiritä.
Toistakymmentä laulajaa sekä kymmeniä muita muusikoita ja osallistujia sisältävät Ayreon Universe -konsertit ovat jo paperilla melkoinen palapeli, eikä Arjen lähde vähättelemään järjestelyjen monimutkaisuutta.
– Kun puhuin asiasta [kosketinsoittaja] Joost Van Den Broekille, hän sanoi heti, että lähtee kyllä mukaan, jos suunnittelemme kaiken vähintään kaksi vuotta etukäteen. Olemme siis työstäneet tätä jo syksystä 2015 asti! Arvaa vain, miten vaikeaa minun on ollut pitää tätä salaisuutena yli vuoden ajan, Arjen nauraa.
– Jos haluamme mukaan parhaat laulajat ja muusikot, asiat on sovittava reilusti etukäteen, jotta he eivät ole kiertueilla tai studiossa omien bändiensä kanssa. Tein alun perin noin viidenkymmenen laulajan listan, josta lähdimme kokoamaan laulajajoukkoa. Jo tämä yksinään vei meiltä aikaa kuukausitolkulla.
Vaikka Ayreon Universe -konserttien menestys on fanin näkökulmasta itsestäänselvyys, Arjen kertoo yllättyneensä täysin lippujen menekistä ja joutuneensa toppuuttelemaan innokkuuttaan.
– Tarkoitus oli järjestää yksi keikka kolmetuhatta ihmistä vetävällä areenalla. Joost ylipuhui minut tarjoamaan heti alkuun kahta keikkaa, ja ajattelin, että voisimmehan me myydä niiden liput vuoden aikana.
– Sitten keikat myivät loppuun muutamassa tunnissa! Kuusituhatta lippua! Onneksi olimme varautuneet kolmanteen keikkaan, ja sekin myi loppuun hetkessä, jolloin meillä oli yhdeksäntuhatta lippua myytynä.
– The Theater Equation myi neljä keikkaa loppuun 85 euron lipuilla. Heillä oli käsissään kaikki mahdollisuudet päästä omilleen, mutta lopulta järjestäjät jäivät 20 000 euroa tappiolle. Emme halunneet langeta tähän samaan ansaan.
Varovaisuudesta huolimatta Arjen lupailee komeaa show’ta, joka tulee yhdistelemään koko Ayreon-saagan tarinoita yhdeksi komeaksi kokonaisuudeksi. Lopputulos tulee muistuttamaan enemmän konserttia kuin perinteistä rokkikeikkaa.
– Sain juuri valmiiksi keikkojen settilistan. Mukana olevat laulajat määrittivät sitä jonkin verran. On joitakin kappaleita, joita en voi kuvitellakaan esitettävän ilman alkuperäisiä laulajia. Sitten on tiettyjä biisejä, jotka haluan ehdottomasti esittää laulajiensa takia – kuten vaikkapa Anneken [Van Giersbergen] ja Jonasin [Renkse, Katatonia] esitykset 01011001-albumilta.
– Keikat tulevat etenemään kuin tarina, eikä mukana ole perinteisiä välispiikkejä tai huudatuksia. Kaikilla laulajilla on keskimäärin neljä kappaletta laulettavanaan, ja mukana on isot screenit ja varta vasten keikoille tehtyä videomateriaalia. Myös Mike Mills tulee olemaan mukana koko esityksen summaavan kertojan roolissa.
– Onneksi minulla on apunani paljon väkeä. Kaikilla on omat vastuualueensa, ja tiedämme jo nyt, että kaikki tulee sujumaan hienosti show’ta, sen kuvaamista ja käytännön järjestelyjä myöten.
– Tulen toki olemaan hermoraunio vielä ennen viimeistäkin keikkaa, ennen kuin kaikki päättyy onnellisesti. Se tulee olemaan ehdottomasti tämän unelman toteutumisen arvoista!
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 4/2017.