”Pyrimme luomaan myös helpotuksen tunteita” – haastattelussa death doom -ryhmä Kaunis Kuolematon

Kaunis Kuolematon ammentaa taiteensa syvältä ja pyrkii ilmaisullaankin syviin vaikutelmiin. Yhtyeen kitaristi-laulaja Mikko Heikkilä kertoi kokoonpanon tinkimättömästä ja tunnollisesta asenteesta uuden Vapaus-levyn kynnyksellä.

Haminalainen death doom -viisikko Kaunis Kuolematon alkoi työstää uutta levyään pian sen jälkeen, kun esikoinen Kylmä kaunis maailma (2014) oli nähnyt päivänvalon.

– Sävellysprosessi oli aika kivuton. Kolme jäsentä kirjoittaa biisejä, joten ei vaadi paljon ponnisteluja, että levyllinen kappaleita saadaan kokoon.

Julkaisu viivästyi, koska äänitysprosessin aikatauluttaminen oli vaikeaa.

– Tuossa levyjen välillä olin itse vuoden koulunpenkillä ja osalle tuli perheenlisäystä. Lisäksi meidän miehistöä vaikuttaa End of Aeonissa, jolta tuli levy [Through Infant Eyes, 2016]. Viime vuosi oli haastava kaikille ja meni kokonaisuudessaan levyn äänityksiin. Ajalle kun antaa pikkusormen, se vie koko käden, mutta ensi kerralla olemme taas viisaampia.

Uusi levy on tunnelmaltaan erilainen kuin synkkä edeltäjänsä, joka alkoi ahdistaa tekijöitänsäkin.

– Pelkkää kuolemaa ja pahuutta käsitelleen levyn jälkeen etsin sekä tietoisesti että tietämättäni ulospääsyä kaiken sen surullisuuden ja ahdistuksen keskeltä. Kun olin saanut parit sanoitukset valmiiksi, kirjoittaminen alkoi tuntua aina vaan helpommalta. Suunta oli aika selkeä.

Levyn työnimi lunasti loputa paikkansa myös levynkannessa.

– Tällä levyllä pyrimme luomaan myös helpotuksen tunteita. Aiheet ovat aika ihmisläheisiä ja niihin on mielestäni helppo samastua. Vapaus koetaan eri tavoin. Uskon, että levyllämme on jokaiselle jotain, josta ammentaa voimia.

– Elämän surullisista ja vakavista asioista ylitse pääseminen voi vaatia aikaa ja voimia. Kaikki ympärillä ei kuitenkaan ole pelkkää mustaa, vaikka siltä välillä tuntuukin. Epäonnistumisesta ja ahdistuksesta voi edetä onneen, tai ainakin parempaan suuntaan. Se, että kokee kulkevansa elämässään eteenpäin, on myös vapautta.

Vilpittömyys vaati myös rohkeutta.

– Mietin, uskaltaako kaikkea kirjoittamaani julkaista. Ehkä koin pieniä häpeäntunteita. En ole ikinä tutustunut suomenkieliseen lyriikkaan. Itsevarmuutta asioiden ilmaisemiseen sen kautta ei ole siksi oikein ollut.

Kun oman tyylinsä lopulta löytää, sitä täytyy vaalia.

– Meille vapauden merkitys kiteytyy siinä, että asiat tehdään kuten itse halutaan, ollaan rehellisiä itselle välittämättä muiden mielipiteistä. Juuri siihen olemme tällä levyllä pyrkineet.

Kokonaisvaltaista taidetta

Yhtyeen ilmaisukeinot kumpuavat menneiltä ajoilta.

– Suurimmat henkilökohtaiset innoittajani – muun muassa W.A.S.P., Megadeth, Metallica, In Flames ja Type O Negative – tulevat nuoruusvuosilta. Silloin koin musiikin ehkä paljon mielenkiintoisempana ja kokonaisvaltaisempana, cd:n kansilehtisiä myöten.

Ajatus visuaalisuudesta musiikin jatkeena onkin yhtyeelle tärkeä.

– Biisit ovat niin sanotusti tarinoita kaiken kattavasta elämän kirjosta, mikä on sellainen asia, ettei visuaalista puolta voi oikein puolivaloillakaan vedellä.

Tähän kuuluvat myös ne kansilehtiset.

– Levynkantemme on luonut serbialainen graafikko, taiteilijanimeltään Slobicus Doomicus. Olemme antaneet hänelle pelkän aihealueen ja kuvauksen siitä, mitä kansitaiteilta toivomme. Yhteistyö on tyydyttänyt meitä enemmän kuin tarpeeksi, jo lähtökohtia ajatellen.

Myös yhtyeen traagiset musiikkivideot avaavat uusia merkitystasoja. Tuorein teos valmistui uuden levyn kappaleesta Tuhottu elämä.

– Tarkoitus on ollut kertoa aroista aiheista, joita ei välttämättä pyöritellä mielessä joka päivä, mutta jotka ovat kuitenkin tosia.

Poikkitaiteelliset visiot kehittyvät yhtyeen sisällä.

– Meidän kokoonpanossa on aikamoinen taiteellinen kirjo, mikä helpottaa ulosantia. Kitaristimme Ville Mussalo on pääpiirteittäin käsikirjoittanut musiikkivideot ja ollut vahvasti mukana niiden ohjauksessa. Villen näkemystä edellislevyn En ole mitään -videosta en olisi itse voinut edes kuvitella. Tästä huomaa, kuinka biisien merkitykset vaihtelevat ihmisten kesken.

Yhtyeen jäsenet seisovat kuitenkin samalla viivalla, ja nuoruuden vaikutteille löytyy vastapainonsa.

– Jokaisella on ollut useampia bändejä, joissa sisäiset kemiat ovat toimineet aina omanlaisellaan tavalla. Osa menneistä asioista on varmasti ollut opettavaisia. Kokemus eletystä elämästä huokuukin meidän musiikillisessa ulosannissa. Se mitä olemme, ja tulemme olemaan, juontuukin ehkä siitä, että ikää on enemmän kuin 20 vuotta.

Sinnikkyydessään kuolematon

Vapaus tehdä asiat omilla ehdoilla ei ylety keikkarintamalle, jota hallitsevat nykypäivän realiteetit.

– On tullut pyörittyä koko ikä kuvioissa, tavalla tai toisella, ja tullut joskus tehtyä työtä asioiden eteen enemmän kuin nykyään, loistokasta lopputulosta saavuttamatta. On myönnettävä, että omat voimavarat eivät vain riitä. Keikkapaikat ovat vähentyneet, bändejä on jumalaton määrä ja niitä ei yksinkertaisesti oteta soittamaan niin helposti kuin ennen.

Periksi ei silti anneta.

– Keikka kuin keikka soitetaan tunteella ja tilanteen suomin vahvuuksin. Kun kuulijakunta tästä karttuu ja musiikkia julkaistaan lisää, uskon mahdollisuuksiin myös esiintymisten saralla.

Yhtye on jo nyt kiitollinen saamastaan. Nimessä esiintyvä kauneus piilee matkassa, ei saavutuksissa.

– Kauneuden merkitys on yhtyeen moniosaisessa taiteellisuudessa sekä tavassamme tehdä kappaleita elämästä ja tuoda asioita esille, mukaan lukien tuo visuaalinen puoli. Historiamme on vielä varsin lyhyt, ja on kaunista, että on päästy tähän pisteeseen. Alussa mitään ei ollut kirjoitettu kiveen.

Kaikki tämä on kuolemattomuuden ruumiillistumaa, ja samalla vapautta kauneimmillaan.

– Kuolemattomuus viittaa taiteilijasieluun, joka kulkee matkassa niin pitkään kuin meissä pihisee henki. Taiteenlaji on sellainen, ettei se pyyhkiydy tuosta vain, tuli menestystä tai ei. Teemme tätä, koska haluamme, ja koska se on kuolematon osa meitä.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 3/2017.