Lue Coprolithin nokkamiehen Ben Pakarisen raportti death metal -minikiertueelta Espanjasta!
Teksti: Ben Pakarinen Kuvat: Coprolith & Noctem www.coprolith.com
16.2. 2012 Torstai
Räjähtävä alku: pommiin nukkuminen starttasi Coprolithin lähtöpäivän. Edellisiltainen ”Black Metal” -sauna ei varmaankaan edesauttanut ajoissa heräämistä.
Kiire oli melkoinen. Ehtiä piti klo 07.45 lähtevälle lennolle kohti Barcelonaa, joten kuppi kahvia, kamat kasaan ja menoksi.
Noin 30 kilometriä ajettuamme huomasimme, että tärkein eli reppu joka sisälsi merkkarit ja backdropin, oli jäänyt kotiin. U-käännös takaisin ja vauhdilla hakemaan unohtunutta laukkua.
Pientä hermostuneisuutta oli havaittavissa, kun ajoimme nopeusrajoituksia uhmaten kentälle. Hetkittäin oli jo mielikuva päässä, että näinkö tämä homma kusee jo heti alkumetreillä.
Kuin ihmeen kaupalla ehdimme lennolle kyynärpäätaktiikkaa käyttäen.
Koneessa pääsimme nauttimaan väliin jääneen aamupalan, eli kaljaa ja whiskyä. Juhlistimme rundille lähtöä hymyssä suin ja huonoa läppää heittäen.
Reilun kolmen tunnin lennon jälkeen saavuimme Barcelonaan. Pienen lentokenttäsekoilun ja kadonneiden kitaralaukkujen metsästyksen jälkeen hakeuduimme tietysti heti ensimmäiseksi baariin ja quattro cervezas pöytään, gracias.
Yritin soittaa Noctemin kitaristille Exolle, jonka oli tarkoitus tulla hakemaan meitä kentältä. Ketään ei näkynyt, joten lisää kaljaa naamaan, eihän siinä muutakaan osannut tehdä.
Myöhemmin iltapäivällä espanjalaiset ystävämme olivat suvainneet herätä siestaltaan ja poimivat meidät kentältä. Siinä vaiheessa oli suomalaisten muusikoiden humalatila jo melko huomattava.
Alkuillan ohjelmistoon kuului paikallisen venue managerin luona grillausta ja chillausta ennen keikkapaikalle siirtymistä. Se oli parhautta! Excelente!
Keikkapaikka oli suhteellisen lähellä keskustaa sijaitseva sympaattinen 150-200 henkeä vetävä Rock Sound Bar.
Illan aloitti paikallinen Obsidian Kingdom, jonka maalaileva hidastempoinen materiaali oli hyvä kontrasti tulevaan totaaliseen turpaanvetometalliin.
Klo 23 intron pauhatessa astuimme lavalle suurta intoa uhkuen. Olihan tätä odotettu, ekaa vetoa Espanjassa!
Paikkakin oli tässä vaiheessa mukavasti täyttynyt ihmisistä, ja kun ensimmäiset blastbeatit ja huudot saatiin ilmoille, vastaanotto yleisöltä oli mitä mahtavin.
Hyvä kiertueen avaus, tästä oli hyvä jatkaa. Lisää kaljaa koneeseen. Yötä vasten ajoimme Valenciaan, missä tukikohtamme, Noctemin laulajan Belethin asunto sijaitsi.
07:00 unta palloon (lue: sammuimme).
17.2. 2012 Perjantai
Heräsimme aamulla tai paremminkin iltapäivällä siihen, kun talon isäntä Beleth komensi kantamaan ostoksia autostaan ulos. 130 tölkkiä kaljaa, monta kiloa lihaa, viiniä ynnä muita herkkuja. Grillibileet argentiinalaiseen tapaan alkakoon! Mikäs siinä kattokerroksessa sijaitsevalla terassilla oli ollessa. Mahtavaa ruokaa, hyvää juomaa ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta, lämpötila +20 astetta. Muy Bien! Kyllä Noctemin jätkät osasivat hemmotella vieraitaan.
Saapuminen keikkapaikalle osoitti myös tämän illan puitteiden olevan kohdillaan. Paberse Matao on Valencian keskustassa sijaitseva noin 300 henkeä vetävä paikallinen livemusiikin mekka.
Äänentoistolaitteisto on hyvä, lava iso, bäkkäri mainio ja kaikki muutenkin niin kuin pitää ollakin. Ja onhan Valencia Noctemin kotikaupunki, joten illasta oli odotukset korkealla.
Soundcheckien jälkeen siirrymme viereiseen Darkness pubiin illastamaan, mikä toikin yllättävän tapahtumaketjun vastaan.
Yhtäkkiä kesken ruokailun sisään asteli punatukkainen nainen höpöttäen mitä ihmeellisimpiä juttuja Espanjaksi, ja alkoi samalla riisua vaatteitaan pois.
Istuuduttuaan pöydän päätyyn yläosattomissa nainen jatkoi jutusteluaan, kunnes yllättäen alkoi heitellä vaatteita ja muita tavaroita pöydältä aggressiivisesti meitä kohti. Me naureskelimme touhulle, mutta nainen kimpaantui entisestään ja hyökkäsi Exon kimppuun repien tätä hiuksista. Siinä vaiheessa järjestysmies puuttui peliin ja kantoi puolialastoman naisen niska-perse -otteella ulos. Ei ymmärrä. Belethin sanoja lainaten: ”When Noctem and Coprolith tour together, crazy people appear… Puta Madre!”
Paikallinen thrash-pumppu Exodia aloitti illan, ja jo silloin tunnelma oli katossa. Porukkaa oli hyvin paikalla ja ihmiset tuntuivat suorastaan odottavan seuraavia bändejä.
Coprolithin astellessa lavalle jengiä oli ainakin lavalta katsottuna täysi tuvallinen. Ai että sitä tunnetta kun vastaanotto yleisöltä on tällaista: pitti pyörii, porukka huutaa kurkku suorana lisää, jengi daivailee lavalta ja veri lentää. Jaloviinapullo pyöri yleisön ja bändin välillä ja encoren jälkeen oli hyvä, ettei kitaraa revitty käsistä. Tämä on sitä parasta antia näissä hommissa, sanat eivät riitä!
Keikan jälkeenkin yhteiskuvia, nimmareita ja plekuja jaeltiin kuin suuret starat konsanaan. Jo vain, kyllä kelpasi.
Bileet jatkuivat, koska baari oli auki aamuseitsemään asti. Illan aikana käytiin muun muassa pöytäjalkapallo-ottelu Exodian kanssa, jonka päätteeksi jouduimme JP:n kanssa pöydän alle häpeämään häviötämme.
Siitä sitten hyvin mielin takaisin tukikohtaan lepäämään. Kymmenen pistettä ja risti väärinpäin Valencialle!
08:30 nukkumaan.
18.2. 2012 Lauantai
Phuuhhh, puolilta päivin oli liian aikainen herätys eiliseen juhlimiseen nähden. Nopea aamupala, pari tasuria naamaan ja kamat kantoon.
Tänään oli edessä pisin ajomatka Zaragozaan. Matkalla torkkumista, maisemien äimistelyä ja pysähdys ostamaan lisää kaljaa, sillä olimme näköjään juoneet jo kaikki ne 130 tölkkiä… Salud!
Perillä meitä odotti jälleen hieno venue nimeltä Ultimatum.
Ystävällinen venue manager ja henkilökunta toivottivat meidät tervetulleeksi ja ohjastivat meidät suihkuun. Mitä? Haistiinkohan me? Tyypit luultavasti aistivat myös yleiskuntomme, joten vodkaa appelsiinituoremehulla tuli pöytään kuin tilauksesta. Olo oli kuin uudestisyntyneellä. Hyvä tästäkin vielä tulisi.
Satakunta ihmistä saapui paikalle ihmettelemään illan metalliantia, ja kun astelimme lavalle, homma räjähti jälleen käyntiin.
Täytyy kyllä sanoa, että espanjalaiset ovat fanaattista yleisöä, jos eivät suorastaan hullua. Ainutlaatuista oli, että heti ensimmäisten biisien aikana pitti lähti pyörimään ja jengi meni ihan sekaisin. Paikka paikoin jopa väkivaltainen pittailu verta säästelemättä oli ominaista täkäläiselle kansalle. Meteli oli valtava, aivan mahtavaa! Ja kyllä, encorena vedettiin Freezing Moon. Kaikki mehut pihalle!
Keikkojen jälkeen seurasi illallinen paikalliseen tapaan. Sen jälkeen mitä ihmeellisintä sekoilua ja tilannekomiikkaa bäkkärillä ja baarin puolella. Tuli vatsalihakset kipeiksi pelkästään nauramisesta.
Ajomatka takaisin Valenciaan sujui yhdellä Cafe Solo- ja yhdellä Cafe Americano -pitstopilla.
07:00 nukkumaan.
19.2. 2012 Sunnuntai
Sunnuntaipäivä ennen illan viimeistä keikkaa alkoi jo tutuksi tulleella kattoterassilla auringonpaisteessa.
Tänään oli mestarikokki Helionin vuoro loihtia ”likaista” italialaista ruokaa.
Helvetin hyväähän se oli ja pakolliset ruokajuomat nautittuamme energiataso oli jälleen sopiva illan koitoksia varten.
Matka Castelloniin sujui rattoisasti rupatellen ja erinäisiä virvokkeita nauttien.
Keikkapaikka, Haemmorhage Club, näytti juuri sopivan kokoiselta paikalta mahtavan turneen päätöskeikalle. Sunnuntai-illaksi ihmisiä oli saapunut mukavasti paikalle. Juuri ja juuri mahtui vielä liikkumaan baaritiskille janojuomia tilaamaan.
Illan avasi paikallinen Imprudent Killer -orkesteri.
Astuessamme lavalle olo oli hiukan haikea, mutta myös täynnä latinkia tätä turneen viimeistä vetoa varten.
Keikan aikana vaihdettiin vielä settilistaa lennosta. Annoimme viimeisenä iltana kaikkemme. Se kannatti, totta kai.
Keikan jälkeen tehtiin haastattelu Kolumbialaiseen(?!) radioon ja otettiin ryhmäpotretti paikallisen median kanssa. Osoittautui myös, että baarin omistaja oli suuri Suomi-fani, joten tarjoilu toimi loppuun asti. Paikallista alkoholia ”tarpeeksi” nautittuamme espanjalaiset ystävämme saivat kuin saivatkin nähdä paljon odotetun ”Techno Viking -kävelyn”, kun Jouni jahtasi Exoa ilman paitaa ympäri Castellonin katuja. Legendaarista!!!
Mahtava päätös mahtavalle turneelle!
—
Maanantai oli pakollinen vapaapäivä Spanairin konkurssin takia. Paluulennot siirtyivät tiistaille ja lähtökaupunki vaihtui Alicanteksi.
Päivä meni nähtävyyksiä ihmetellessä ja matkamuistoja shoppaillessa Valencian keskustassa.
Sattuipa sopivasti, että juuri sinä päivänä Espanjan hallitus oli leikannut tukia pois työväeltä, joten keskustassa vallitsi aikamoinen mellakka ja mielenosoitus. Poliiseja oli joka puolella helikoptereita myöten ja väenpaljous oli jotain aivan uskomatonta.
Siinä neljän päivän krapuloissa rupesi ilmaantumaan pieniä pelkotiloja, joten eihän siinä auttanut muu kuin mennä nauttimaan tapaksia hyvän juoman kera lähimpään ravintolaan.
Yhteenvetona täytyy sanoa, että espanjalainen vieraanvaraisuus, ruokakulttuuri, lämmin ilmasto, ihmisten fanaattisuus ja ennen kaikkea aivan käsittämättömän hieno ug-metalliskene ovat aivan omaa luokkaansa.
Paikallista kieltä, muutakin kuin elekieltä, kannattaa treenata vähän etukäteen. Ja onhan se juomakulttuuri ”vähän” erilaista meilläpäin, joten suomipoika niitti varmasti mainettaan taas tälläkin reissulla…
Espanja, me tapaamme varmasti vielä! Onhan meidän pakko tuoda ne tuliasjallut uudestaan, koska tällä kertaa ne taisi mennä parempiin suihin… Soppaliitto kiittää ja kumartaa.
Muchas Gracias!
¡Viva España!