”Tässä bändissä kuuluu jokaisen jäsenen pulssi samanaikaisesti” – haastattelussa kokeneista kotimaisista mekastajista kasattu Kürøishi

Terveet Kädet lopetti, mutta soitto jatkuu. Nyt bändin miehistöä kuullaan napakan ensilevynsä tehneessä Kürøishissa, jonka soitossa lyövät kättä Discharge, Entombed ja Motörhead.

Processed with VSCO with acg preset
Kuva:

Kürøishi perustettiin viime vuoden aikana, mutta Poverty.Ignorance.Greed.Slavery-levy on kasassa jo nyt. Olivatko biisit olemassa jo ennen bändin syntyä, vai lähtikö homma liikkeelle aivan puhtaalta pöydältä?

– Janilla [basso] oli ollut jonkin aikaa mielessä tämäntyyppinen bändi, ja kun Terveet Kädet lopetti, oli aika luonnollista jatkaa samalla porukalla uuden laulajan kera, rumpali Timo Lindholm käynnistää.

– Aloitettiin periaatteessa puhtaalta pöydältä, vaikka ensimmäiset kappaleet tehtiinkin Lenen [kitara], Ilarin [kitara] ja Janin pöytälaatikkoon kertyneistä aihioista. Jotain TK:n viimeiselle levylle aiottuja biisejä kokeiltiin Kürøishillekin, mutta päätettiin luoda kuitenkin ihan uutta musiikkia. Ensimmäiset treenit pidettiin helmikuussa 2016, ja studiossa oltiin jo lokakuussa, jolloin äänitettiin yhteensä 17 biisiä. Hurjaa on ollut ajo.

Kun perustitte yhtyeen, oliko tarkoituksena soittaa nimenomaan tällaista rokkaavaa d-beat-myllytystä vai asettuiko linja uomiinsa itsestään?

– Tyylistä oli jonkinlainen mielikuva, mutta se muokkautui pikkuhiljaa. Pienen kokoonpanomuutoksen jälkeen palaset loksahtelivat kohdilleen. Kun jokainen kielisoittaja tekee biisejä, musiikillisesti tulee pakostakin vaihtelua, mitä pidämme hyvänä asiana.

Mitkä ovat mielestänne bändinne tavaramerkkejä, eli miten eroatte joukosta eduksenne?

– Emme mitenkään, olemme parhaat! Helvetin hyvät biisit ja vuosien kokemus alalla on meidän valtti, haha. Tässä bändissä kuuluu jokaisen jäsenen pulssi samanaikaisesti, ja se tuo jonkinlaista uutta otetta tähän d-beat/hc-traditioon. Bändin ulkopuolella kuunnellaan ja soitellaan ihan delta blues -hommista black/deathiin.

En keksinyt bändin nimelle muuta viitettä kuin Kuroishin kaupungin. Onko nimellä jokin syvempi tarina?

– Nimi syntyi, kun Ilari oli lomailemassa Japanissa ja hengaili päiväkaljan merkeissä Tokiossa erään japanilaisen kaverimme kanssa. Jani sattui samaan aikaan tsättäilemään Ilarille Suomesta, ja mietittiin, miten bändille toimisi japaninkielinen nimi.

– Tuumailtiin erilaisia vaihtoehtoja, ja japanilainen kaverimme käänsi niitä japaniksi. Nimi on siis japania ja tarkoittaa mustaa surmaa. Haluttiin tuoda nimeen lisää eksotiikkaa pistämällä siihen umlaut ja norjalainen ö.

Sanoituksenne taitavat kertoa elämän ahdistavammasta puolesta. Eikö olisi mukavampaa kertoa niistä asioista, jotka elämässä ovat hyvin?

– Riffit määräävät lyriikan suunnan. Mielellään ehkä laulettaisiin ”birds, bees, flowers ja peace”, mutta kun musan tuomat mielikuvat vievät tuonne ”money, greed, war ja disease” -osastolle, niin ei voi muuta kuin seurata.

– Se inspiraationlähde on valitettavan suuri, vaikka tässä porukassa meneekin kohtalaisen hyvin ja ollaan jotakuinkin selväpäisiä tyyppejä. Tämän monopolipelin pitäisi jo nollautua. On liikaa ihmisiä, jotka ovat jumissa linnassa, tai heitä, joilla ei ole valuuttaa maksaa mistään. Meitä on vain liikaa.

Jutu on julkaistu Infernon numerossa 1/2017.