”Ei tässä ole mitään jaksamista, koska tämä bändi on minulle yhtä kuin elämä” – haastattelussa puolalaislegenda Vaderin Piotr Wiwczarek

Vader on lyöty yli kolmikymmenvuotisen historiansa aikana maahan lukemattomia kertoja, mutta Piotr Wiwczarekin periksiantamattomuus on nostanut death metal -komppanian sitä ylemmäs, mitä alempana se on käynyt.

17.02.2017

Yli kolmekymmentä vuotta, kolmisenkymmentä jäsentä, kolmetoista albumia. Vader ei ole saanut mitään ilmaiseksi, mutta viimeiset vuodet ovat kohdelleet bändiä huolestuttavan hyvin.

Kitaristi-laulaja Piotr Wiwczarek huokuu tyytyväisyyttä uuden The Empire -levyn, tiukan puolituntisen, osoitettua, että vanhan liiton bändilläkin voi olla paljon sanottavaa.

– Minulta kysytään usein, mikä minua ajaa eteenpäin Vaderin kanssa. Miten jaksan soittaa sata keikkaa vuodessa. Miten jaksan keskittyä treenaamiseen. Miten Vader on voinut edetä jo kolmanteentoista albumiinsa. Vastaan aina, ettei tässä ole mitään jaksamista, koska tämä bändi on minulle yhtä kuin elämäni, Piotr toteaa.

– Kiertäminen on minulle täysin luonnollinen tila, kotona toimettomana oleminen taas jotain ihan päinvastaista. Siksi en olekaan saanut tästä tarpeekseni.

Rautaesiripun takana

Vuosikymmeniä sitten mikään ei ollut Vaderin maailmassa näin itsestään selvää. Piotr ja kumppanit elivät Puolassa Neuvostoliiton ja Itä-Saksan ristitulessa, mikä ei ollut kovin suosiollinen paikka metallibändille.

– Kylmä sota tuntuu nykyään niin etäiseltä asialta, ettei 80-luvun maailman erilaisuutta meinaa enää tajutakaan, Piotr pohtii.

– Metalli toimi kirjaimellisesti undergroundissa. Se ei ollut ainoastaan marginaalia vaan suurin piirtein laissa kiellettyä. Vaderin ensimmäinen vuosikymmen oli yhtä suurta selviytymistaistelua, ja jouduimme miettimään monta kertaa, onko koko muun elämän riskeeraaminen sen arvoista.

– Neuvostopropagandan mukainen elämäntapa oli se ainoa oikea. Kaikki länsimainen oli pahinta mahdollista saastaa. Yhdysvallat, Ranska ja Englanti olivat verivihollisiamme, eikä maan rajoja ylitetty ihan noin vain.

Tilanteen olisi saattanut jopa ymmärtää, jos Vader olisi soittanut jo näihin aikoihin sittemmin bändin tavaramerkiksi muodostunutta tiukkaa death metalia sotaisin teemoin. Bändi edusti 80-luvulla kuitenkin jotain paljon sulavampaa.

– Perustaessamme Vaderiä puolalaista metallia ei ollut olemassakaan. TSA oli rankinta, mitä maassamme oli ikinä kuultu. He soittivat hard rockia AC/DC:n hengessä ja pukeutuivat kuin hipit, mikä herätti kauhistelua, Piotr naurahtaa.

– Keskityimme Vaderissä Judas Priestin, Saxonin ja Black Sabbathin viitoittamaan tiehen. Soitimme paljon covereita ja teimme varovaisesti omia kappaleita. Itse en voinut edes kuvitella alkavani vielä joskus laulajaksi.

Piotr kertoo, että undergroundissa tapahtunut kasettien vaihtaminen, tape trading, muutti miehen elämän kertaheitolla. Slayerin Show No Mercyn ja Metallican Kill ’em Allin kaltaiset levyt kantautuivat 1980-luvun puolivälissä Puolaankin asti.

– Ilmiöt tuntuivat saapuvan Puolaan hieman myöhässä, Piotr hymähtää. – Kun muut jo hehkuttivat thrash metalia, me intoilimme vasta punkista. Lopulta Kreator ja Destruction muuttivat käsitykseni musiikista. Kaikki se nopeus ja viha iskivät minuun niin lujaa, että bändimme halkesi kahtia.

– Muut halusivat jatkaa klassisen hevin parissa. Huomasin olevani muuhun joukkoon nähden täysin epäortodoksinen, kun kiinnostuin raskaammasta metallista ja sen satanistisesta otteesta. Päätimme lähteä eri teille, aloin itse laulajaksi ja tutustuin pian pitkäaikaiseen rumpaliimme Dociin, joka oli myös seonnut äärimetalliin.

Muurin murtuminen

Vader oli syntynyt, mutta pelkkä päättäväisyys ja intohimo eivät vieneet bändiä levyttämään asti. Vaadittiin kaksi todella poikkeuksellista demoa, ennen kuin Vader sai äänensä kuuluviin myös Puolan ulkopuolella.

– Necrolust ja Morbid Reich olivat ensimmäiset demot, jotka äänitimme uudella kokoonpanolla. Toimimme täysin vaiston varassa, soitimme koko ajan nopeammin ja kutsuimme metalliamme black thrashiksi. Meillä ei ollut mahdollisuuksia päästä äänittämään kunnon studioon ennen kuin lahjoimme oikeat ihmiset viskipulloilla, Piotr nauraa.

– Teimme ainakin jotain oikein, kun Morbid Reich -demo lähti leviämään kulovalkean tavoin. Se oli sen aikaiseksi demoksi harvinaisen huolella tehty, kansiaan myöten. Kiitos tape tradingin, demo tavoitti metallifaneja ympäri maailman ja pian ihmiset alkoivat ymmärtää, että Puolassakin saattaa ihan oikeasti olla elämää.

Piotr nostaa Vaderin historian toiseksi tärkeäksi käännekohdaksi sen, kun brittiläinen Earache Records tarjoutui julkaisemaan bändin debyyttialbumin.

– Earache oli yhtä kuin death metal. Voitte varmasti kuvitella, millaista oli päästä äänittämään samalle levy-yhtiölle, joka oli julkaissut Morbid Angelin, Entombedin ja Carcassin levyjä, Piotr hehkuttaa.

– Emme osanneet edes sen vertaa englantia, että olisimme voineet kertoa lafkalle, mitä levyltämme haluamme. Meidän oli kommunikoitava musiikin kautta.

Kielimuuri nousi ylittämättömäksi, kun Vader lennätettiin äänittämään debyyttiään Tukholman Sunlight Studiolle Tomas Skogsbergin kanssa. Sessiot epäonnistuivat täysin ja albumi äänitettiin lopulta uudelleen Englannissa.

– Suurin sokki oli backline. Siis se, ettei meillä ollut sellaista. Kunnollisista instrumenteista puhumattakaan. Olimme rakentaneet vahvistimemme ja jopa kitaramme kymmenen vuoden ajan itse, koska Puolassa ei juuri ollut musiikkikauppoja. Soittimia ei saanut tuoda maahan ja mustassa pörssissä ne maksoivat maltaita.

– Tomasin ilme oli näkemisen arvoinen, kun studioon saapui lauma puolalaisia kakaroita, eivätkä mitkään johdot tai liittimet edustaneet tunnettua standardia. Vaadittiin päiväkausia tuskailua, ennen kuin jouduimme hyväksymään sen, että levy on viimeisteltävä muualla.

Nousu ja tuho

The Ultimate Incantation (1992) vei valmistuttuaan Vaderin salamana Puolan kellareista metallimaailman huipulle. Bändi pääsi kiertämään maailmaa Bolt Throwerin ja Deiciden kaltaisten bändien kanssa.

– Kukaan meistä ei ollut juuri käynyt ulkomailla, muista mantereista puhumattakaan. Kuvitelkaapa tilanne, jossa vasta omia soittimiaan nikkaroinut bändi pääsee Yhdysvaltoihin kiertämään suurimpien sankareidensa kanssa.

– Pidimme Yhdysvaltoja jonkinlaisena paratiisina, ja ne illuusiot murtuivat nopeasti, kun maan parhaat ja huonoimmat puolet paljastuivat. Tämä ei kuitenkaan haitannut, vaan soitimme joka päivä kuin viimeistä keikkaamme, olipa edessämme tusinan verran ihmisiä tai täysi sali.

Pelkkää nousukiitoa Vaderin levytysuran alku ei ollut. Piotr toteaakin nopeasti, että bändin taru lähti luisumaan alaspäin välittömästi sen jälkeen, kun oli päässyt kunnolla vauhtiin.

– Elimme kiertueiden aikana täyttä elämää, soitimme hulluja keikkoja ja juhlimme jatkuvasti, mikä osoitti jo varhaisessa vaiheessa, että Vaderin tahdissa pysyminen vaatii täyttä omistautumista. Se soti ankarasti kiertueen ulkopuolista elämää vastaan.

– Poikani syntyi samana vuonna kun julkaisimme debyyttimme. Käytännössä kaikki kiertueista saamamme rahat menivät kunnon vahvistimiin ja soittimiin, vaikka olin juuri vuokrannut talon ja yritin elättää perheeni.

Vader joutui jälleen kasvotusten kotimaansa realiteettien kanssa. Tilanne ei parantunut Neuvostoliiton hajottua, vaan muuttui Vaderin kaltaisen, maineeltaan vaarallisen bändin kannalta vielä mutkikkaammaksi.

– Menetimme lyhyen ajan sisällä sekä treenikämppämme että levy-yhtiömme, Piotr huokaisee.
– Tilanne treenisten suhteen oli sisäänpäin kääntynyt. Ei voinut vain vuokrata treenistä. Bändin oli soitettava hyväksyttävää musiikkia. Hääbändit otettiin avosylin vastaan. Death metalia ei.

– Palasimme soittamaan kellareihin ja koulujen nurkkiin, mutta saimme kaikista paikoista kenkää välittömästi, kun joku kuuli musiikkiamme. Yritimme kasata epätoivoisesti materiaalia toiselle levylle, mutta aika vain kului. Lopulta Earache sai tarpeekseen. Meille osoitettiin ovea.

Jälleenrakennuksen ihme

Piotr sanoo, että kaikki tapahtunut vain vahvisti Vaderiä, kun maahan lyöty bändi joutui rakentamaan perustuksensa uudelleen. Apu tähän löytyi yllättävältä taholta.

– Tutustuimme paikalliseen metallifaniin, joka sattui pitämään klubia kaupungissamme. Hän antoi meille mahdollisuuden treenata klubillaan. Olen melko varma, että ilman tätä käännettä emme olisi saaneet äänitettyä De Profundis -albumia [1995] ikinä.

– Jos Earache, The Ultimate Incantation ja isot kiertueet olivat vähän liian onnekas sattuma niin nuorelle bändille, tämä murrosvaihe ja kaikki tekemämme kova työ latasivat meihin paljon näyttämisenhalua.

– De Profundis otettiin vastaan ristiriitaisesti. Aikaa oli kulunut liikaa. Myöhemmin siitä on muodostunut yksi kehutuimmista levyistämme, mutta julkaisun aikoihin… Levy oli monen mielestä liian outoa jatkoa debyytillemme.

Vaderin seuraava siirto oli hieman odottamaton. Bändi julkaisi heti toisen albuminsa perään Future of the Past -coverlevyn, jolla se versioi metallia Slayeristä Terrorizeriin yllättävillä punk- ja elektropoiminnoilla höystettynä.

– Halusimme pitää parhaiden bändien sanoman elossa Puolassa ja osoittaa samalla itsellemme, miten syvällä äärimetallin ytimessä oma historiamme on. Tavallaan aloitimme uudelleen bändin juurilta, Piotr pohtii.

– Osa covereista oli poimittu eri julkaisuilta, kuten Slayer-versiointi Silent Scream Satanic Slaughter -kokoelmalta, mutta osa vedoista oli uusia. Levy oli ehkä tärkeämpi meille itsellemme kuin sen kuulijoille.

– Kokoelman outolintu, Depeche Moden I Feel You, oli täysin Docin idea. Olin itse henkeen ja vereen metallimies, mutta Doc kuunteli kaikenlaista musiikkia. Se oli hyvä veto, koska pistimme kappaleen pihalle sinkun b-puolena ja pian kappale soikin Puolassa yllättävän laajasti. Oman kappaleemme kera tietenkin!

Ääripäästä toiseen

Vuonna 2000 julkaistulla Litanylla bändi vei deathmetallisuutensa uusiin ääripäihin. Tuo albumi on edelleen yksi kunnianhimoisimmista ja raskaimmista Vader-levyistä.

– Erkaannuimme Litanylla hieman Vaderin syvimmästä olemuksesta, mutta se ei tapahtunut lainkaan huonolla tavalla. Albumin musiikkia voisi luonnehtia puhtaan death metalin sijaan lähestulkoon grindcoreksi.

– Olen aina ollut sitä mieltä, että rumpali määrittää metallibändin soundia paljon enemmän kuin yleisesti jaksetaan tunnustaa. Litanyn tapauksessa Doc oli tullut todella pitkälle siitä kaverista, joka ei osannut soittaa 80-luvun lopulla edes tuplabassareita.

– Tiedän, että levy on saanut tunnustusta sellaisiltakin metallifaneilta, jotka eivät perusta musiikistamme muuten. Silti, jos saisin muuttaa yhden asian levyllä, muuttaisin aika paljon sen soundia. Albumi on itselleni lähes kuuntelukelvoton, koska rummut jyräävät niin voimakkaasti peittäen kaiken muun alleen.

Vaderin tiukka kiertuetahti alkoi heijastua myös sen kokoonpanoon. Bändin miehistö vaihtui tiuhaan tahtiin, mutta suurin vastaisku alkoi ilmetä, kun Docin päihdeongelmat nostivat päätään.

– Olimme aloittaneet kiertämisen Litanyn kipinästä syntyneen Revelations -albumin julkaisun jälkeen. Vedimme toista tai kolmatta keikkaamme, eikä Doc kyennyt soittamaan kolmea kappaletta enempää. Hän selvisi kiertueesta vain kovempien aineiden voimin.

– Docin tilanne oli itselleni musertava isku, Piotr huokaisee. – Hän oli se kaveri, jonka kanssa rakensimme koko Vaderin, tyhjästä. Doc oli hyvä ystävä. Sen lisäksi hän oli luovimpia ja hulluimpia äärimetallirumpaleita, joihin olen ikinä törmännyt. Juuri kun Vaderin perustukset oli valettu uudelleen, koko bändi vaikutti romahtavan sisältäpäin.

Doc, oikealta nimeltään Krzysztof Raczkowski, kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2005.

Pieniä sisällissotia

Vaderin historia lähti toistamaan itseään, kun Piotr löysi rumpuihin seuraavilla levyillä ja sadoilla keikoilla soittaneen Dariusz ”Daray” Brzozowskin. Lähivuosina Vader nosti jälleen tasoaan The Art of War ep:llä ja Impressions in Blood -albumilla.

– Turhautuminen toimi jälleen bensana liekeissämme. The Art of War oli julkaisu, joka herätti jälleen lannistumattoman uskoni Vaderiin. Olimme jälleen täydellisen itsevarma bändi, ja koko ep huokuu intensiivisyyttä, jota emme olleet aiemmin kokeneet.

– Impressions in Blood [2006] oli puolestaan täydellinen lausunto Vaderin vahvuuksista, täysiverisen brutaalia death metalia ja vieläpä törkeän iskevää sellaista. Sanoisin tämän pisteen, viime vuosikymmenen puolivälin, olleen se hetki, jolloin tällä hetkellä vaikuttava Vader syntyi.

Vaderin vauhti ei ottanut laantuakseen. Hyvä esimerkki tästä olivat Impressions in Bloodin kiertueet, joilla bändi muun muassa soitti 90 keikkaa kolmessa kuukaudessa.

– Näiden vuosien aikana opin viimein, että vaikka jatkuvuus on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia, se ei ole Vaderin elinehto. Vaikka itse olen pysynyt mukana vuosikymmeniä, joku muu voi olla mukana vain muutaman vuoden ja merkitä tästä huolimatta valtavasti koko bändille.

– Tajusin, että jokainen kiertueemme ja albumimme saattaa olla viimeinen. Sen sijaan, että turhautuisin kokoonpanomuutoksista, voin kääntää tilanteet Vaderin eduksi ja saada aikaiseksi erilaisia albumeita erilaisten ihmisten kanssa.

Kuluvan vuosikymmenen alussa Piotr löysi kuitenkin ympärilleen Vaderin historian vakaimman kokoonpanon, joka on vienyt yhtyeen uusille death- ja thrash metalin katkuisille poluille.

– Ironia on ollut Vaderin taipaleella aina läsnä, Piotr hymähtää. – Vaderistä tuli enemmän bändi kuin koskaan juuri, kun olin päättänyt pitää langat tiukasti omissa käsissäni.

– Viimeisimmät levymme ovat olleet vahvoja osoituksia, mitä Vader voi saada aikaiseksi, kun voimme keskittyä oleelliseen. Soundimme on aika muuttumaton, mutta kun näitä biisejä soittavat oikeat kaverit, saatamme keksiä death- tai thrash metalin aina hieman uudelleen.

Elämäntyönä kuolema

Vaikka Vaderistä on muodostunut juuri 51 vuotta täyttäneelle Piotrille elämäntyö, joka todennäköisesti päätyy hautaan vasta hänen kanssaan, mies osaa kuvitella, mihin intohimoon hän panostaisi Vaderin jälkeen.

– En voi sietää ajatusta sooloprojekteista, mutta pidän niin paljon elokuvien ja pelien musiikeista, että tekisin varmaankin jotain sellaista. Teen jo nyt soundtrackviritelmiä omaksi huvikseni

– Christopher Youngin Hellraiser-soundtrack herätti minut tähän maailmaan. Jerry Goldsmithin musiikki The Omenissa oli toinen vastaava tapaus. Eikä pidä unohtaa myöskään John Williamsia ja Hans Zimmeria, joilla on ollut valtava vaikutus myös Vaderin musiikkiin, vaikkei sitä osaisi kuvitella ihan ensimmäisenä.

Samaan hengenvetoon Piotr innostuu kertomaan, kuinka uudelta The Empire -albumilta löytyy Vaderin ensimmäinen selkeä tribuutti elokuvamusiikin suuntaan: Genocidus-biisi flirttailee suoraan Star Warsille.

– Hairahduin lukemaan jonkin epävirallisen tiedon John Williamsin kuolemasta, mikä inspiroi minut säveltämään. Upotin kappaleeseen paljon melodioita, marssirytmejä ja suoria viitteitä Star Wars -musiikkiin, mikä loi The Empiren keskivaiheille aika erilaisen käänteen. Albumi on kaikkien näiden vuosien jälkeen oman imperiumimme vastaisku.

Niin, Star Wars on ollut läsnä Vaderissä bändin alkuhämäristä alkaen – suora linja scifiklassikoihin löytyy bändin jokaisen levyn kannesta.

– Elettiin 80-luvun alkua ja Imperiumin vastaisku oli juuri saapunut elokuviin, kun keksimme nimeä bändille. Darth Vader oli niin helvetinmoisen hieno hahmo ja Vader niin iskevä sana, että se tarttui matkaamme aika nopeasti.

– Tämä oli tietenkin ennen sitä aikaa, kun tiesimme mitään Anakin Skywalkerin ja Darth Vaderin taustoista. Voin sanoa, että myöhempien elokuvien polkkatukkainen rakettirekikuski tuskin olisi inspiroinut minua ihan samalla tavalla! Voi olla, että Vaderin nimeksi olisi valikoitunut näiden tietojen valossa jotain ihan muuta.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 10/2016.

Lisää luettavaa