Levykauppa Äx kertoi alkuvuodesta myyneensä vuoden 2016 aikana 130 921 vinyyliä ja 293 032 cd:tä. Lukemat kuulostavat digitaalisen vallankumouksen keskellä valtavilta. Äxän toimitusjohtaja Jyri Lipponen myöntää, että suhdanne on ollut myönteinen juuri heille.
– Kyllä me saatiin viime vuodelle hyvää kasvua aikaan, eli ainakaan me emme ole mukana missään laskutiloissa. Syksy oli meille helvetin hyvä, samoin joulu, ja myös alkanut vuosi näyttää julkaisujen suhteen mehukkaalta.
– Meillä sekä vinyyli että cd oli hyvässä kasvussa viime vuonna, ja tänä vuonna pyrimme kasvattamaan valikoimiamme molempien osalta entisestään. Tosiasia on, että laaja valikoima myy. Mitä kattavampia valikoimia levykauppias malttaa hankkia, sen paremmin kauppa käy.
Fyysisen levymyynnin massiivinen lasku nousee esille bändien haastatteluissa toistuvasti, eikä Jyrikään lähde kaunistelemaan tilastoja viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
– Kyllähän se niin on, että kokonaismarkkinoiden osalta isoimpien artistien fyysinen myynti on laskenut, mutta ihan samassa veneessä ne pienemmätkin bändit ovat. Fyysisen levyn retail-markkinoiden euromäärä on laskenut kymmenessä vuodessa liki 90 prosenttia, joten on ihan selvää, ettei kukaan ole säästynyt tältä iskulta.
Myös käytettyjen levyjen myynti, ja ennen kaikkea niiden vaihtuvuus, on piristynyt Levykauppa Äxässä entisestään, vaikkei niiden myyntiosuus yllä lähellekään uusien levyjen lukemia.
– Käytettyä cd:tä alettiin myydä hieman enemmän viime vuoden aikana. Se puoli on siis lähtenyt toimimaan todella hyvin, mutta me meinataan hukkua levyihin, kun ihmiset kantavat niitä meille ihan mielenvikaisia määriä.
– Käytettyjä vinyylejä liikkuu myös yllin kyllin. Isoja yksityisiä kokoelmia olemme ostaneet lähiaikoina useampiakin, ja päivittäin tulee pienempiä eriä. Pyrimme ostamaan levyjä ympäri maailmaa.
Vinyylin uudesta tulemisesta on puhuttu paljon, mutta Jyri toppuuttelee ajatusta.
– Ei vinyyli koskaan mihinkään kadonnut. Ainakin meillä se on ollut aina isossa roolissa. Viime vuosina on totta kai alkanut löytyä uutta jengiä, joka haluaa musiikkinsa vinyylillä. Uudella jengillä tarkoitan myös heitä, jotka kaivavat omasta tai vanhempiensa kellarista vanhoja soittimia ja alkavat innostua vinyyleistä.
– Myös monet ”hiipuneet” levyjenostajat ovat heränneet uudestaan henkiin, koska valikoimaa on nyt saatavilla niin hemmetin hyvin takavuosiin verrattuna. Merkittävä osa uutuuksista ilmestyy nyt vinyylillä, ja esimerkiksi Svartin hieno duuni julkaisujen kanssa nostaa koko ajan markkinoita.
Vinyylin suosion suuri kasvu on aiheuttanut myös nikottelua. Julkaisupäivät venyvät ja venyvät, kun harvat vinyylitehtaat ovat ylityöllistettyjä, mutta Jyrin mukaan levykauppiaat tekevät kaikkensa tämän ehkäisemiseksi.
– Se on todella iso riesa meille ja ennen kaikkea asiakkaille. Viimeisen parin vuoden aikana olemme tehneet paljon duunia sen eteen, että saisimme tukuilta ja jakelijoilta paremmin tietoa aikatauluista ja niiden viivästymisistä, jotta saatavilla oleva informaatio pitäisi paremmin kutinsa.
– Huonosti toimiva logistiikka täällä Suomessa on myös yksi suurimpia ongelmakohtia. Se luo jatkuvasti ongelmia fyysisen levyn toimituksissa. Pahimmillaan tilanne on se, että tukkurin logistiikka on ulkoistettu jollekin firmalle, joka taas on ulkoistanut sen eteenpäin kolmannelle osapuolelle.
– Levyjen jahtaus muuttuu haastavaksi, kun edes meillä ei ole enää selkoa, mikä firma loppujen lopuksi vastaa toimituksista. Samalla on meidän vastuumme infota asiakkaita hyvissä ajoin, jos myöhästymisiä tapahtuu. Jos vain suinkin saamme tämän infon irti tukulta, välitämme tiedon myös asiakkaalle.
– Luulenpa, että tietyt tukkurit pitävät meitä aikamoisina kusipäinä, sillä lähetämme heille näitä kyselyitä toimitusajoista tarvittaessa vaikka sata kertaa, kunnes saamme vastauksen. Jos taas vastausta ei kuulu eikä muutosta parempaan ole näköpiirissä, tilaamme tavarat jatkossa sieltä, mistä sen saa kaikkein nopeiten.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 1/2017.